Pieniä naisia ja isien koulutusta
Tänään vein entisen kauppakonttaajan synttärimekko-ostoksille. Kolmen tunnin pyörähtelyn, hypistelyn, kimalleanalyysin ja keikistelyn jälkeen totesin, että peto on irti. Blingbling on aina kiinnostanut kumpaakin neitiä, mutta vielä ei kaupassa kiertely ole jaksanut kiinnostaa kumpaakaan. Nyt selvästi on tämän vanhemman shoppausgeeni aktoivoitunut. Tästä se lähtee. OMG.
Pienempi neiti löysi viikonloppuna korkeakorkoiset saappaani. Ei mennyt kuin sekunti, niin kuului puulattiasta niiiin ihana kopina, että oli aivan pakko vain tepastella edestakaisin. Ja tietty oli haettava ihania koruja, pantoja, mekkoja, huiveja ja kaikkea mahdollista kaveriksi. Ja sitten tietysti: "Ota kuva!"
Kaiken tämän söpön ja blingblingin keskellä elää minun mieheni. Mies, joka ei oikein ole aikaisemmin ymmärtänyt, miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti ihastella jotain uutta vaatekappaletta, kampausta, tavaraa tai hemmetin mukia. Miksi niitä tavaroita ei vain laiteta kaappiin. Tämä sama mies voihkaisee nyt ihastuksesta, kun isompi neiti vetää paljettikimalluksensa silmät innosta hehkuen isänsä nähtäväksi. Kaikkein varmin keino saada miehensä reagoimaan tunteella ostoksiinsa on tehdä hänelle tytär ja laittaa lapsi asialle. Kaksi tytärtä kouluttaa vieläkin paremmin. Kerta toisensa jälkeen olen hilpeänä kuunnellut, kun tytöt tykittävät sarjatulen lailla kysymyksiä tyyliin: " Kumpi näistä kuvista on kivempi? Miksi? Onko toi punainen ihana? Mikä on ihanampi? Mikä näistä mekoista on kiva? Miksi? Mikä asento on söpöin? Onko tää nukke ihana?" Ja isukki laukoo niin sielukasta analyysiä söpöydestä, että itselläkin tekeminen samaan pääsemisessä. Kyllä nuo tyttäret kouluttaa. Ja isi oppii. <3
Pienempi neiti löysi viikonloppuna korkeakorkoiset saappaani. Ei mennyt kuin sekunti, niin kuului puulattiasta niiiin ihana kopina, että oli aivan pakko vain tepastella edestakaisin. Ja tietty oli haettava ihania koruja, pantoja, mekkoja, huiveja ja kaikkea mahdollista kaveriksi. Ja sitten tietysti: "Ota kuva!"
Kaiken tämän söpön ja blingblingin keskellä elää minun mieheni. Mies, joka ei oikein ole aikaisemmin ymmärtänyt, miksi ihmeessä sitä pitää jatkuvasti ihastella jotain uutta vaatekappaletta, kampausta, tavaraa tai hemmetin mukia. Miksi niitä tavaroita ei vain laiteta kaappiin. Tämä sama mies voihkaisee nyt ihastuksesta, kun isompi neiti vetää paljettikimalluksensa silmät innosta hehkuen isänsä nähtäväksi. Kaikkein varmin keino saada miehensä reagoimaan tunteella ostoksiinsa on tehdä hänelle tytär ja laittaa lapsi asialle. Kaksi tytärtä kouluttaa vieläkin paremmin. Kerta toisensa jälkeen olen hilpeänä kuunnellut, kun tytöt tykittävät sarjatulen lailla kysymyksiä tyyliin: " Kumpi näistä kuvista on kivempi? Miksi? Onko toi punainen ihana? Mikä on ihanampi? Mikä näistä mekoista on kiva? Miksi? Mikä asento on söpöin? Onko tää nukke ihana?" Ja isukki laukoo niin sielukasta analyysiä söpöydestä, että itselläkin tekeminen samaan pääsemisessä. Kyllä nuo tyttäret kouluttaa. Ja isi oppii. <3
Kommentit
Lähetä kommentti