Lost in translation

24.8.2017
Minä: "Hei, tuolla taitaa mennä teidän päikkyryhmästä yksi poika, näitkö?"
Neiti viisivee: "En nähny, kuka? Oliko sillä vaaleet hiukset?"
Minä: "Joo, oli!"
Neiti viisivee: "Oliko ne vähän kiharat?"
Minä: "Joo, oli! Kuka se on?"
Neiti viisivee: "Ei meidän ryhmässä oo sellasta poikaa."

Neiti viisivee: "Äiti, tuo nenäliina!"
Minä: "Mää pesen nyt lattioita, sun täytyy hakea itse."
Neiti viisivee: "Eli sää tuot kohta? Okei, mää odotan!"

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laiskat ja itsekkäät opettajat

Kuva
Noni. Nyt ne sitten avataan. Ne koulut nimittäin, siirrytään etäopetuksesta lähiopetukseen. Pitkään on jo somessa vellonut keskustelu aiheesta, ja sitä keskustelua olen seurannut epäuskoisena. Kuinka paljon ryönää voi opettajien päälle heittää? Toki olen kuullut ne vakiojutut kaffipullaa mussuttavista opettajista, jotka piiloutuvat opehuoneeseen aina, kun vain ikinä on mahdollista. Ja ne lomat. Suorastaan syntisen väärin. Olen kuullut mm. ehdotuksen, jossa opet laitettaisiin kesäksi ojia kuokkimaan, etteivät lorvi koko kesää tyhjänpanttina. Koska opethan on laiskoja. Piruuksittaan opiskelevat toisella kädellä maisteriksi, että pääsevät sitten mahdollisimman helpolla koulumaailmassa. Kun eivät oikeisiin töihin jaksa ruveta. Tämän open lomamateriaalia tältä keväältä. Kun siirryttiin etäopetukseen, opet jäivät luonnollisesti lomailemaan. Jäivät nyt kotiin juomaan sitä kaffetta pullan kanssa. Jotain niille pitäisi keksiä, kun taas laiskottelevat, perkele! Samaan aikaan opet vääntäv...
Lue lisää

Opettajien lahjominen keväisin ei ole velvoite, mutta se voi olla tärkeä ele myös oppilaalle itselleen

Kuva
Taas elämme sitä aikaa, kun opettajien tekemiset (ja tekemättä jättämiset) tuntuvat kiinnostavan hyvin monia, myös valtakuntamme sanomalehtiä. Ovathan opettajat, nuo perkeleelliset puolipäivätyötä tekevät oman elämänsä lorvikatarrit, kirmaamassa taas kerran lomalle.  Näiden liian helppo työ ja liian pitkät lomat -kestosuosikkien kanssa pyörii näin lukuvuoden lopulla keskustelut opettajien lahjomisista. Jussi Ylä-Liedenpohja pohdiskeli Helsingin sanomien  mielipidepalstalla , kuinka vaivaannuttavana hän kokisi lahjaperinteen, jos olisi opettaja. Kuten arvata saattaa, tosi vaivaannuttavana. Eihän nyt ketään muutakaan ammattikuntaa lahjota ja ihan aikansa elänyt perinne. Nih!  No alkuun, kyllä muuten lahjotaan. Muistan aikoinaan, kun äitini kiinnitti joka joulu konvehtirasian oveen lehdenjakajalle. Olen itse kiikuttanut pieniä muistamisia kampaajalle ja kosmetologille, joiden asiakkaana olin ollut vuosikausia. Ylipäänsäkin, kun on kyse jonkinlaisesta merkityksellisestä ja pi...
Lue lisää

Eläköön itsekeskeiset opettajaopiskelijat

Kuva
 Tällä viikolla Yle uutisoi raflaavasti  tutkimuksesta , jossa oli selvitelty opettajaksi opiskelevien elämänpäämääriä. "Elämänpäämäärä tarkoittaa pitkäaikaista ja ihmiselle merkityksellistä tavoitetta, toimintaa tavoitteen saavuttamiseksi ja muiden hyväksi toimimista." Selvisi, että opettajaopiskelijat haluavat elämältään onnellisuutta, mahdollisuutta toteuttaa itseään, kotia ja perhettä sekä mukavaa elämää. Tämä herätti niin suuren huolen tutkijoissa ja Ylen toimittajassa, että pitihän juttu otsikoida asiaan liittyvällä vakavuudella: "Tulevien opettajien päämäärät työlleen ovat itsekeskeisiä - tästä syystä siitä voi olla huolissaan". Että näinpä taas sitten.  Opettajan ammatti nähdään sitkeästi kutsumusammattina. Toki ymmärrän, että jonkinlaista kutsumusta opetukseen täytyy kokea, että tätä työtä pystyy tekemään. Eri asia on se, miten kutsumusta lähdetään määrittelemään. Kutsumus kun usein määritellään jonakin sellaisena, minkä eteen on valmis uhraamaan monia muit...
Lue lisää