Vuoristorata
Nyt on kulunut yli kolme kuukautta leikkauksesta. Monet kevään oireista ovat jääneet taakse. Vapina ei ole palannut ja pärjään arjessa paljon paremmin. Allergialääkityksen pystyin lopettamaan muutama viikko leikkauksen jälkeen kokonaan ja astmalääkkeitä olen pystynyt vähentämään paljon. Pahimmassa vaiheessa astmaan kun oli jopa seitsemän eri lääkettä. Pääsen kävelyille ja kävinpä yhtenä päivänä pyörälenkilläkin. Ihana on jaksaa kantaa kauppakassit itse ja maidon saa alimmalta hyllyltä helposti nostettua kärryyn. Se euforia, mikä leikkauksen jälkeen valtasi mielen, on hieman laantunut. Tilalle on alkanut tuikahdella epävarmuutta, surua, vihaa, kiukkua, välillä myös epätoivoa. Vaikka olen ottanut todella isoja askelia toipumisessa, paljon on vielä jäänyt kroppaan. Tutkimukset ovat kesken edelleen ja mieltä kaivaa se, mitkä näistä oireista on tullut jäädäkseen. Tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat vireystilan ylläpidossa. Väsymys on vieraana joka hetki, mutta välillä se iskee jumalatt