Paskat maanantait
31.7.2017
Mä yksinkertaisesti vihaan maanantaita. Ne on ärsyttäviä. Ne on kuin hämähäkinverkko, johon yllättäen kävelee. Sitten saa yllättyneenä kaapia seittejä naamaltaan ja miettiä, että minne hemmettiin se hämähäkki meni. Tai legopalikka lattialla, jonka päälle astuu paljaalla jalalla. Se tulee niin yllättäen, ja sattuu niin makeasti. Tai kuin liukas kohta lumen alla, sitä ei ollenkaan huomaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Maanantai keksii aina jonkun kökön tavan yllättää. Negatiivisesti. Ja aina siihen unohtaa varautua. Sunnuntain nautiskelee viikonlopun huumasta ja miettii, mitä seuraavana päivänä tekee. Eikä ollenkaan tajua, että sehän on maanantai se seuraava päivä. Ja sitten, kun maanantaina kompuroi surkeiden sattumusten sarjasta toiseen, sitä tajuaa olevansa keskellä maanantaita.
Tänä kesänä mä olen jonottanut pankissa väsähtäneen lapsen kanssa kolmekymmentä odottajaa ennen mua ja pankista selvinneenä huomannut autolla saaneeni sakkolapun, kerännyt räkättirastaiden ympäri tienoota repimiä roskia, maannut päivystyksessä mystisissä vatsakivuissa, ottanut vastaan kuolinuutisen, läsäyttänyt kaksi puolitäyttä lasia tiskikoneeseen ja yhden olkkarin lattialle, heittänyt kirjastonhoitajaa kirjalla (lipesi otteesta ja yritin ottaa kiinni, puolustaudun tahattomuudella), surautellut sähkövatkaimella leipomukset seinille, siivonnut lintujen paskomia vastapestyjä mattoja (kahteen kertaan), jne, jne, jne. Ja nämä tapahtu AINA maanantaina.
Tänään ajattelin surauttaa näpsäkästi tyttöjen morsiustyttömekot alulle, kun juhla, joissa mekkoja käytetään lähestyy uhkaavasti. Hienosti meni, kunnes huomasin leikanneeni kaksi saman puolen selkäkappaletta. No, vielä jäi vähän kangasta yli, niin sain vielä ylimääräisen kappaleen. Helmakangasta silittäessä sain aikaiseksi reiän. No, leikkasin reunaa pois, niin vielä onnistui. Sainkin pienemmän neidin yläosan ommeltua todella kauniisti, kunnes oli aika ommella vuori kiinni hiha-aukkoihin. Ompelukone sekosi, ja nielaisi kainalon sisuksiinsa. Siis oikeasti ahmaisi koko kainalo-osan, hyvä ettei röyhtäissyt päälle. Minä toimitan kirurgisia operaatioita koneelle, ja pelastan, mitä pelastettavissa on. Mikä ei ollut paljon. Koneenpirulainen oli pureksinut kainalon rei'ille. Ilkimys. Siinä vaiheessa luovutin, ja päätin jatkaa ompelua tiistaina. Kävisin ennen treenejä hakemassa kangaskaupasta uutta kangasta ja huomenna selvittäisin sotkun käden käänteessä. No, kun kurvasin kangaskaupan eteen, näin parahiksi kun valot napsautettiin sisältä pois. Mun kullanmurujen autotappelu viivytti lähtöä sen verran, että myöhästyttiin. Treeneistä palatessa ihmettelin, että sammutinko auton vahingossa, kun akkuvalo palaa. No en sammuttanut, joku oli mennyt rikki. Huomenna saa taas mies viettää laatuaikaa auton kanssa.
Nyt on vielä puolisen tuntia maanantaita jäljellä, ja sitten ollaan taas normiarjessa. Loppuviikon ajan. Ja sitten se taas tulee. Paska maanantai.
Kommentit
Lähetä kommentti