Ruuhkaa ja vuosia

Kesän alussa äitini täytti 70 vuotta. Tarkoitus oli pitää kunnon juhlat ja suunnitelmat olivat sen mukaiset. Kuokkavieras korona päätti sitten toisin. Suomen koronatilanne huononi niin paljon kevään lopulla, että katsoimme parhaaksi lykätä juhlia aikaan, jolloin tilanne olisi parempi ja kaikki vieraat rokotettu. Viime viikonloppuna pitkän odotuksen jälkeen oli vihdoin aika juhlia äitiä perhepiirissä.  Kun juhlista alettiin puhua, päätin heti, että haluan pitää äidilleni puheen. Halusin ehdottomasti kertoa, kuinka kiitollinen olen kaikesta siitä avusta, mitä olen häneltä saanut. Viime vuodet kun ovat tuntuneet loputtomalta mankelilta, jossa puristetaan vielä silloinkin, kun mitään puristettavaa ei pitäisi olla enää jäljellä. Tuossa rutistuksessa on ollut äärettömän tärkeää tietää, että äiti on vieressä ja välittää. Mun äiti.  Nyt kun juhlat pidettiin, sain pitää myös puheeni. Toivottavasti sain kerrottua äidilleni sen, että hän on tärkeä. Ei vaan minulle, vaan monelle muullekin. Nyt hal