Ruuhkaa ja vuosia

Opettajana sitä on tullut seurattua aika tiukasti koronatilanteen kehittymistä ja hallituksen ulostuloja aiheesta. Siitäkin huolimatta, että meillä töissä tiedotus pelaa hyvin, ja opetuksen järjestäjäpuoli on tarkkana tuomassa viestiä ruohonjuuritasolle aina tarvittaessa. Voin vain kuvitella sen kuormituksen määrää, mitä tämä koronan tuoma säätö on tuonut johtoportaalle, kun opettajillekin on ollut ihan riittämiin omaksuttavaa ja sopeuduttavaa jatkuvissa muutoksissa.  Torstaista tiedotustilaisuutta kuunneltiin varmasti taas tarkasti kaikkialla. Vaikka minä olenkin hetkellisesti pois pelistä koulumaailmasta, seuraan tarkasti koulua koskevia rajoituksia. Ja mietin, mitä siitä seuraa kollegoille ja esimiehille.  Tiedotustilaisuudessa  Marin ilmoittaa, että leviämisvaiheessa olevat alueet siirtyvät heti tasolle kaksi. (Tason kaksi oletan tarkoittavan toimenpidetasoja , joita on kolme.) Tämän jälkeen hän jatkaa: "Lisäksi tasolle kaksi suositellaan siirryttävän seuraavilla kiihtymisvaih

Olo on hitaasti, hyvin hitaasti ottanut askeleita parempaan. Pystyn ajamaan hieman pidemmän matkan, olemaan pystyssä hieman kauemmin, kävelemään muutaman askeleen pidemmälle. Helpottavaa on, etten enää ole aivan auteltava ja pystyn tekemään vähän kotitöitä. Näin kaikki ei kasaannu miehelle. Tai mun äidille, joka on ollut mieletön apu.  Pyykinpesu onnistuu jo hyvin, samoin tiskien laitto. Puita saan kannettua pienissä erissä ja sytytettyä takan. Vessan saan pestyä ja imurointi onnistuu huone kerrallaan. Tästä syystä meillä on imuri lattialla lähes aina. Kun pääsen loppuun asti, pitääkin aloittaa alusta. Vähän on olo kuin Miljoonasateen biisissä 506 ikkunaa. Mutta hei, mä pystyn!    Eilen oli taas laboratoriopäivä, oli vietäviä näytteitä ja paikan päällä otettavia. Päätin kokeilla, kuinka pystyn itse tähän reissuun. Autolla noin 15min suuntaansa ja määränpäässä kävelyä noin 150 metriä/suunta. Autohommat meni hyvin, mutta se hemmetin kävely...  Kävin sairaalan laboratoriossa, kun se oli l