Laiskat ja itsekkäät opettajat
Noni. Nyt ne sitten avataan. Ne koulut nimittäin, siirrytään etäopetuksesta lähiopetukseen. Pitkään on jo somessa vellonut keskustelu aiheesta, ja sitä keskustelua olen seurannut epäuskoisena. Kuinka paljon ryönää voi opettajien päälle heittää?
Toki olen kuullut ne vakiojutut kaffipullaa mussuttavista opettajista, jotka piiloutuvat opehuoneeseen aina, kun vain ikinä on mahdollista. Ja ne lomat. Suorastaan syntisen väärin. Olen kuullut mm. ehdotuksen, jossa opet laitettaisiin kesäksi ojia kuokkimaan, etteivät lorvi koko kesää tyhjänpanttina. Koska opethan on laiskoja. Piruuksittaan opiskelevat toisella kädellä maisteriksi, että pääsevät sitten mahdollisimman helpolla koulumaailmassa. Kun eivät oikeisiin töihin jaksa ruveta.
Kun siirryttiin etäopetukseen, opet jäivät luonnollisesti lomailemaan. Jäivät nyt kotiin juomaan sitä kaffetta pullan kanssa. Jotain niille pitäisi keksiä, kun taas laiskottelevat, perkele! Samaan aikaan opet vääntävät 15-tuntista päivää tekniikalla, jonka opettelivat parissa vuorokaudessa omalla ajalla. Opettajat kun eivät tee ylitöitä. He vain tekevät. Samalla palkalla kuin ennenkin.
Sitten päätetään, että oppilaat pitää saada takaisin kouluun. Koska syrjäytyneet perheet tarvitsevat apua. Tätä toitotenaan Hesarissa, radiossa, Twitterissä, ihan kaikkialla. Syrjäytyneiden perheiden lapset tarvitsevat hengähdystauon ennen kesälomaa perheensä parissa. Viimeisellä kahdella viikolla opettajat tsekkaavat lasten tilanteet ja tehtailevat tarvittavat lastensuojeluilmoitukset. Kätevää. Ongelma ratkaistu ja lapset pelastettu.
Muuten ihan jees, mutta perhetilannetta ei tsekata kuin korvatulehdusta. Opettajilla ei ole mitään välinettä, millä kurkata pään sisään, että punoittaako etulohko huonojen kotiolojen vuoksi. Ei. Eivätkä ne huonosti voivien perheiden lapset myöskään tule kouluun ja ensimmäisenä ilmoita, että kyllä on nyt kurjaa kotona, autahan ope vähän. Ei. Yleensä nämä lapset ovat hyvinkin hiljaa kotioloista. Ja nyt opettajien pitäisi jotenkin kahden viikon aikana uudenlaisessa poikkeuskoulun väljyydessä kaivaa oppilaista esiin se pahoinvointi, joka vaatii puuttumista.
Varmasti pahoinvointia ja pelkoja on paljon, mihin opettajat parhaansa mukaan vastaavat olemalla läsnä kouluarjessa. Mutta valitettavasti lasten todellisen tilanteen kartoittaminen vaatii aina pitkäjänteistä työtä, yhteistyötä oppilashuollon, sosiaalityöntekijöiden, lastensuojelun tai muiden tarvittavien tahojen kanssa. Se ei ole mikään on-off nappi, joka alas painuneen tarkoittaa, että nyt tuo perhe tarvitsee jotakin apua. Se on jotakin, mihin kaksi viikkoa on kovin lyhyt aika.
Ja sitten ajatus siitä, että nämä pahoinvoivien perheiden lapset pääsevät levähtämään kouluun, että kestävät kotona kesän. Oikeasti, tämäkö on paras, mitä voimme tarjota Suomen lapsille? Kaksi viikkoa levähdysaikaa ja sitten takaisin helvettiin? Huokaako Suomi kesäkuun alussa tyytyväisenä, että nyt saatiin laiskat opet ruotuun ja lapsille levähdyshetki kotiarjesta? Ongelma ratkaistu? Eikö tämä ole asia, mihin tarvittaisiin aivan muunlaista panostusta kuin kahden viikon koulupyrähdys pandemia-aikana? Jos oikeasti haluttaisiin auttaa näitä lapsia, mietittäisiin, miten auttaa perheitä arjessa, miten lisätä perhetyöntekijöitä ja millaisia palveluita syrjäytyneet perheet tarvitsevat. Ainakin minun mielestäni.
Ja sitten ne ohjeet. Perinteisesti kaikki tietävät koulumaailman toiminnasta enemmän kuin opetusalan ammattilaiset. 29.4. A-studiossa HUS:n lasten infektiolääkäri Harri Saxén penäsi, että miksi kouluja ei avata jo maanantaina. Vappuaattona Kaarinan sivistysjohtaja Elina Heikkilä toteaa Turun Sanomissa: "Opettajat ottavat tavaransa ja siirtyvät takaisin kouluihin." Helppo homma siis, ja olisi pitänyt tapahtua jo.
Tiedotustilaisuudessa 29.4. kuulimme seuraavaa opetusministeri Li Anderssonin suusta:
- Kouluihin palataan hallitusti, turvallisuudesta huolehtien.
- Koulun tilaratkaisut toteutetaan niin, että oppilaita on samassa tilassa normaalia vähemmän, eli niin että tiloissa on normaalia enemmän väljyyttä. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi ottamalla tällä hetkellä tyhjillään olevia tiloja tähän käyttöön.
Eli pienennetään ryhmiä. Miten ja millä rahalla? Kun ope ottaa luokkaansa vain rajatun määrän oppilaita, kuka katsoo loppujen perään ja missä? Saavatko eri ryhmiin sijoitetut luokkalaiset nähdä oman luokkansa oppilaita koko keväänä, kun ryhmät eivät saa sekoittua? Saako koulunkäynninohjaaja valvoa osaa luokasta, jos opettajia ei yksinkertaisesti riitä?
Otetaan tyhjiä tiloja käyttöön. Mitä tiloja? Nytkin useat koulut ovat väistötiloissa katastrofaalisen sisäilmapommin vuoksi. Ei ole mitään tyhjiä tiloja. Ainoastaan ne sisäilmaltaan kelvottomat suljetut rakennukset, sinnekö mennään?
- Kouluruokailu järjestetään oman luokan tai oman opetusryhmän kanssa.
Missä, miten ruoka haetaan, etteivät ryhmät kohtaa käytävillä? Mistä ruoka otetaan, ettei virus leviä ruuan mukana? Mistä astioista? Minne ne astiat palautetaan? Miten hemmetissä kaikki ehtivät ruokailla päivän aikana? Onnea vaan rehtoreille suunnitteluun.
- Henkilöstön ei tulisi siirtyä yksiköstä toiseen mahdollisten tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.
Alakouluissa koulua voidaan tarvittaessa käydä esimerkiksi vuoroissa, niin että pienet ovat koulussa aamupäivän aikana ja isoimmat iltapäivällä. Opetustilojen lisäksi voidaan ottaa käyttöön myös muita lisätiloja, jotta opetusryhmät saadaan pidettyä erillään toisistaan päivän aikana.
Jos liikunnanopettaja/käsityöope/mikä tahansa ope opettaa kahdella koululla, jääkö toisen koulun oppilaat ilman tämän aineen opetusta? Onko kouluilla mahdollista joustaa lain vaatimista oppisisällöistä, jos opettajaa ei aineelle ole?
Vuoroajattelussa ontuu päivän pituus. Edelleen opetuksen järjestäjää velvoittaa tuntikehys ja oppisisällöt. Tietyt tunnit ja tietty määrä opetusta on annettava jokaiselle luokka-asteelle. Saako tästä joustaa, vai rikotaanko lakia? Onnea vain rehtoreille tämänkin selvittelyyn.
- Kun lähiopetukseen nyt palataan kevätlukukauden viimeisiksi viikoiksi, on tärkeää, että tää aika hyödynnetään mahdollisesti syntyneiden oppimistarpeiden kartoittamiseen sekä siihen, että tehdään suunnitelma, miten mahdollisesti syntyneet erot oppimisessa saadaan kurottua kiinni.
Eli samalla kun opettajat mystisesti opettavat vuoroissa väljemmissä tiloissa lasten perhetilannetta nuuhkien ja oppisisältöjä noudattaen, he kartoittavat oppilaiden tämän hetkisen tilanteen oppimistarpeissa ja suunnittelevat ensi syksyn opetusta. Kahdessa viikossa. Juuri kun on viikkotolkulla vedetty jäätävän pitkiä päiviä etäopetuksen eteen ja rutistettu arviointi jokaisesta oppilaasta siinä sivussa. Ja sitten aloitetaan kartoittaminen.
Erityisopettajana olen kartoittanut. Paljon. Jos kartoitan vaikkapa luetun ymmärtämisen kehitystä kolmella luokka-asteella (4.-6.) koulussa, jossa on nelisarjainen vuosiluokka (jokaisella luokka-asteella on neljä eri luokkaa, esim. 6A, 6B, 6C ja 6D). Jokaisella luokalla on 25-30 oppilasta. Jo tämän taidon kartoittamiseksi tarkistan näillä luokka-asteilla lähes 350 paperia. Ja riippuen testistä, tuplana. Miten ihmeessä ja millä meidän pitäisi nyt kartoittaa tilanne tuon viimeisen kahden viikon aikana, kun sekä opettajat että oppilaat ovat aivan puhki kevään muutoksista?
Ja jos joku on siinä uskossa, että etäopetuksessa ei ole kartoitusta tapahtunut, niin kyllä on. Kartoitusta tehdään koko ajan ja kaikin mahdollisin tavoin. Edelleen, opettajat eivät ole lomailleet. He ovat paiskineet hommia ja erittäin herkällä korvalla ja silmällä ovat seurailleet palautettuja töitä ja kokeita. Kartoitusta on jo tapahtunut, ja kartoitukseen on reagoitu.
Kaikista eniten minua ainakin nyppii nyt se tapa, miten kouluja on lähdetty avaamaan. Kuuntelematta opettajia siinä, mikä on ylipäänsä mahdollista toteuttaa kouluissa. Jos homma olisi haluttu suorittaa hallitusti, turvallisuudesta tarkasti huolehtien, olisiko voitu kysyä opettajilta, että miten se voisi onnistua? Nyt meille kertovat kaiken maailman infektiolääkärit, että ottakaahan romppeenne kainaloon ja kipittäkää koululle maanantaiksi, niin kyllä se siitä suttaantuu, mitään riskiä ei ole. Kiva, kiitos. Onneksi on Harri Saxén. Mihin me opettajat muuten joutuisimme?
Saisimmeko me vastavuoroisesti neuvoa infektiolääkäreitä heidän työssään? Että ohjeistakaapa nyt paremmin lääkärihenkilökuntaa ja hoitakaa tehokkaammin, hallitusti turvallisuudesta huolehtien, niin kyllä ne kuolemat voitaisiin välttää. Laajentakaa hoitometodeja ja syventäkää osaamistanne. Kyllä se siitä. Ei, emme me voisi. Koska emme ole sen alan ammattilaisia. Onko Saxén opiskellut myös opettajaksi?
Ja sitten se riskittömyys. Ei mitään riskiä, kuuluttaa THL:n Mika Salminen. Kouluun voi pakata 1000 lasta. Mutta koulupäivän jälkeen ei saa tavata kavereita. Ei. Siinä on riski. Joissakin yliopistoissa pitää hakea lupa, että pääsee tiloihin tekemään töitä. Ja se voidaan evätä, jos syy ei ole riittävän painava. Ja vain yksi kerrallaan per tila. Mutta. Peruskouluissa ei ole riskiä. Ei minkäännäköistä. Anteeksi, että hieman epäröin. Olenhan minä laiska opettaja, joka on itsekkään OAJ:n itsekäs jäsen.
Toki olen kuullut ne vakiojutut kaffipullaa mussuttavista opettajista, jotka piiloutuvat opehuoneeseen aina, kun vain ikinä on mahdollista. Ja ne lomat. Suorastaan syntisen väärin. Olen kuullut mm. ehdotuksen, jossa opet laitettaisiin kesäksi ojia kuokkimaan, etteivät lorvi koko kesää tyhjänpanttina. Koska opethan on laiskoja. Piruuksittaan opiskelevat toisella kädellä maisteriksi, että pääsevät sitten mahdollisimman helpolla koulumaailmassa. Kun eivät oikeisiin töihin jaksa ruveta.
 |
| Tämän open lomamateriaalia tältä keväältä. |
Sitten päätetään, että oppilaat pitää saada takaisin kouluun. Koska syrjäytyneet perheet tarvitsevat apua. Tätä toitotenaan Hesarissa, radiossa, Twitterissä, ihan kaikkialla. Syrjäytyneiden perheiden lapset tarvitsevat hengähdystauon ennen kesälomaa perheensä parissa. Viimeisellä kahdella viikolla opettajat tsekkaavat lasten tilanteet ja tehtailevat tarvittavat lastensuojeluilmoitukset. Kätevää. Ongelma ratkaistu ja lapset pelastettu.
Muuten ihan jees, mutta perhetilannetta ei tsekata kuin korvatulehdusta. Opettajilla ei ole mitään välinettä, millä kurkata pään sisään, että punoittaako etulohko huonojen kotiolojen vuoksi. Ei. Eivätkä ne huonosti voivien perheiden lapset myöskään tule kouluun ja ensimmäisenä ilmoita, että kyllä on nyt kurjaa kotona, autahan ope vähän. Ei. Yleensä nämä lapset ovat hyvinkin hiljaa kotioloista. Ja nyt opettajien pitäisi jotenkin kahden viikon aikana uudenlaisessa poikkeuskoulun väljyydessä kaivaa oppilaista esiin se pahoinvointi, joka vaatii puuttumista.
Varmasti pahoinvointia ja pelkoja on paljon, mihin opettajat parhaansa mukaan vastaavat olemalla läsnä kouluarjessa. Mutta valitettavasti lasten todellisen tilanteen kartoittaminen vaatii aina pitkäjänteistä työtä, yhteistyötä oppilashuollon, sosiaalityöntekijöiden, lastensuojelun tai muiden tarvittavien tahojen kanssa. Se ei ole mikään on-off nappi, joka alas painuneen tarkoittaa, että nyt tuo perhe tarvitsee jotakin apua. Se on jotakin, mihin kaksi viikkoa on kovin lyhyt aika.
Ja sitten ajatus siitä, että nämä pahoinvoivien perheiden lapset pääsevät levähtämään kouluun, että kestävät kotona kesän. Oikeasti, tämäkö on paras, mitä voimme tarjota Suomen lapsille? Kaksi viikkoa levähdysaikaa ja sitten takaisin helvettiin? Huokaako Suomi kesäkuun alussa tyytyväisenä, että nyt saatiin laiskat opet ruotuun ja lapsille levähdyshetki kotiarjesta? Ongelma ratkaistu? Eikö tämä ole asia, mihin tarvittaisiin aivan muunlaista panostusta kuin kahden viikon koulupyrähdys pandemia-aikana? Jos oikeasti haluttaisiin auttaa näitä lapsia, mietittäisiin, miten auttaa perheitä arjessa, miten lisätä perhetyöntekijöitä ja millaisia palveluita syrjäytyneet perheet tarvitsevat. Ainakin minun mielestäni.
Ja sitten ne ohjeet. Perinteisesti kaikki tietävät koulumaailman toiminnasta enemmän kuin opetusalan ammattilaiset. 29.4. A-studiossa HUS:n lasten infektiolääkäri Harri Saxén penäsi, että miksi kouluja ei avata jo maanantaina. Vappuaattona Kaarinan sivistysjohtaja Elina Heikkilä toteaa Turun Sanomissa: "Opettajat ottavat tavaransa ja siirtyvät takaisin kouluihin." Helppo homma siis, ja olisi pitänyt tapahtua jo.
Tiedotustilaisuudessa 29.4. kuulimme seuraavaa opetusministeri Li Anderssonin suusta:
- Kouluihin palataan hallitusti, turvallisuudesta huolehtien.
- Koulun tilaratkaisut toteutetaan niin, että oppilaita on samassa tilassa normaalia vähemmän, eli niin että tiloissa on normaalia enemmän väljyyttä. Tätä voidaan toteuttaa esimerkiksi ottamalla tällä hetkellä tyhjillään olevia tiloja tähän käyttöön.
Eli pienennetään ryhmiä. Miten ja millä rahalla? Kun ope ottaa luokkaansa vain rajatun määrän oppilaita, kuka katsoo loppujen perään ja missä? Saavatko eri ryhmiin sijoitetut luokkalaiset nähdä oman luokkansa oppilaita koko keväänä, kun ryhmät eivät saa sekoittua? Saako koulunkäynninohjaaja valvoa osaa luokasta, jos opettajia ei yksinkertaisesti riitä?
Otetaan tyhjiä tiloja käyttöön. Mitä tiloja? Nytkin useat koulut ovat väistötiloissa katastrofaalisen sisäilmapommin vuoksi. Ei ole mitään tyhjiä tiloja. Ainoastaan ne sisäilmaltaan kelvottomat suljetut rakennukset, sinnekö mennään?
- Kouluruokailu järjestetään oman luokan tai oman opetusryhmän kanssa.
Missä, miten ruoka haetaan, etteivät ryhmät kohtaa käytävillä? Mistä ruoka otetaan, ettei virus leviä ruuan mukana? Mistä astioista? Minne ne astiat palautetaan? Miten hemmetissä kaikki ehtivät ruokailla päivän aikana? Onnea vaan rehtoreille suunnitteluun.
- Henkilöstön ei tulisi siirtyä yksiköstä toiseen mahdollisten tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi.
Alakouluissa koulua voidaan tarvittaessa käydä esimerkiksi vuoroissa, niin että pienet ovat koulussa aamupäivän aikana ja isoimmat iltapäivällä. Opetustilojen lisäksi voidaan ottaa käyttöön myös muita lisätiloja, jotta opetusryhmät saadaan pidettyä erillään toisistaan päivän aikana.
Jos liikunnanopettaja/käsityöope/mikä tahansa ope opettaa kahdella koululla, jääkö toisen koulun oppilaat ilman tämän aineen opetusta? Onko kouluilla mahdollista joustaa lain vaatimista oppisisällöistä, jos opettajaa ei aineelle ole?
Vuoroajattelussa ontuu päivän pituus. Edelleen opetuksen järjestäjää velvoittaa tuntikehys ja oppisisällöt. Tietyt tunnit ja tietty määrä opetusta on annettava jokaiselle luokka-asteelle. Saako tästä joustaa, vai rikotaanko lakia? Onnea vain rehtoreille tämänkin selvittelyyn.
- Kun lähiopetukseen nyt palataan kevätlukukauden viimeisiksi viikoiksi, on tärkeää, että tää aika hyödynnetään mahdollisesti syntyneiden oppimistarpeiden kartoittamiseen sekä siihen, että tehdään suunnitelma, miten mahdollisesti syntyneet erot oppimisessa saadaan kurottua kiinni.
Eli samalla kun opettajat mystisesti opettavat vuoroissa väljemmissä tiloissa lasten perhetilannetta nuuhkien ja oppisisältöjä noudattaen, he kartoittavat oppilaiden tämän hetkisen tilanteen oppimistarpeissa ja suunnittelevat ensi syksyn opetusta. Kahdessa viikossa. Juuri kun on viikkotolkulla vedetty jäätävän pitkiä päiviä etäopetuksen eteen ja rutistettu arviointi jokaisesta oppilaasta siinä sivussa. Ja sitten aloitetaan kartoittaminen.
Erityisopettajana olen kartoittanut. Paljon. Jos kartoitan vaikkapa luetun ymmärtämisen kehitystä kolmella luokka-asteella (4.-6.) koulussa, jossa on nelisarjainen vuosiluokka (jokaisella luokka-asteella on neljä eri luokkaa, esim. 6A, 6B, 6C ja 6D). Jokaisella luokalla on 25-30 oppilasta. Jo tämän taidon kartoittamiseksi tarkistan näillä luokka-asteilla lähes 350 paperia. Ja riippuen testistä, tuplana. Miten ihmeessä ja millä meidän pitäisi nyt kartoittaa tilanne tuon viimeisen kahden viikon aikana, kun sekä opettajat että oppilaat ovat aivan puhki kevään muutoksista?
Ja jos joku on siinä uskossa, että etäopetuksessa ei ole kartoitusta tapahtunut, niin kyllä on. Kartoitusta tehdään koko ajan ja kaikin mahdollisin tavoin. Edelleen, opettajat eivät ole lomailleet. He ovat paiskineet hommia ja erittäin herkällä korvalla ja silmällä ovat seurailleet palautettuja töitä ja kokeita. Kartoitusta on jo tapahtunut, ja kartoitukseen on reagoitu.
Kaikista eniten minua ainakin nyppii nyt se tapa, miten kouluja on lähdetty avaamaan. Kuuntelematta opettajia siinä, mikä on ylipäänsä mahdollista toteuttaa kouluissa. Jos homma olisi haluttu suorittaa hallitusti, turvallisuudesta tarkasti huolehtien, olisiko voitu kysyä opettajilta, että miten se voisi onnistua? Nyt meille kertovat kaiken maailman infektiolääkärit, että ottakaahan romppeenne kainaloon ja kipittäkää koululle maanantaiksi, niin kyllä se siitä suttaantuu, mitään riskiä ei ole. Kiva, kiitos. Onneksi on Harri Saxén. Mihin me opettajat muuten joutuisimme?
Saisimmeko me vastavuoroisesti neuvoa infektiolääkäreitä heidän työssään? Että ohjeistakaapa nyt paremmin lääkärihenkilökuntaa ja hoitakaa tehokkaammin, hallitusti turvallisuudesta huolehtien, niin kyllä ne kuolemat voitaisiin välttää. Laajentakaa hoitometodeja ja syventäkää osaamistanne. Kyllä se siitä. Ei, emme me voisi. Koska emme ole sen alan ammattilaisia. Onko Saxén opiskellut myös opettajaksi?
Ja sitten se riskittömyys. Ei mitään riskiä, kuuluttaa THL:n Mika Salminen. Kouluun voi pakata 1000 lasta. Mutta koulupäivän jälkeen ei saa tavata kavereita. Ei. Siinä on riski. Joissakin yliopistoissa pitää hakea lupa, että pääsee tiloihin tekemään töitä. Ja se voidaan evätä, jos syy ei ole riittävän painava. Ja vain yksi kerrallaan per tila. Mutta. Peruskouluissa ei ole riskiä. Ei minkäännäköistä. Anteeksi, että hieman epäröin. Olenhan minä laiska opettaja, joka on itsekkään OAJ:n itsekäs jäsen.
Ei ole huono idea ottaa koronaministeri Li Andersoniin yhteyttä esimerkiksi Twitterissä, Facebookissa tai muussa mediassa.
VastaaPoistaMielellään mahdollisimman näkyvästi.
Me opettajatkin voimme osoittaa, että meillä on ääni. Ja käyttää sitä kerrankin.
Ei auta mitään. Sain kiinnitettyä huomionsa Twitterissä, ja vastasi minulle ns. #paskapuhe'ella. Sitähän se on ollut koko ajan. Jatko ei kiinnostanut, rouva on vastannut.
PoistaAlan vakavasti harkita äänestyskäyttäytymiseni muuttamista - jos tästä hengissä selvitään. Vaihtoehdot vain alkavat olla kovin vähissä.
Kiitos! Tsemppiä kevään loppurutistukseen.
PoistaEsim. omista face-päivityksistään Li poistaa kommentit, joiden sanoma ei miellytä, joten sellainen kanava, jota ei sensuroida
PoistaPohdittavaa...
VastaaPoistaKiitos kirjoituksestasi. Voin allekirjoittaa kaiken. Lähetä tämä sama teksti Hesarin yleisönosastoon ja vielä Li Anderssonille.
VastaaPoistaHesarille kannattaa lähettää stilisoidumpi eli 2/3 lyhyempi versio.Laittaisin esim. loppupään tekstiä alkuun. Toimitus ei lue pitkiä mielipidetekstejä.
PoistaKiitos. :)
PoistaErittäin hyvä kirjoitus! Puit ajatukseni sanoiksi. Meitä opettajia voi näköjään kohdella ihan miten vain.
VastaaPoistaKiitos sinulle. :)
PoistaIhan hyvää pohdintaa. Ihmetyttää vain, miten erityisopettaja väittää näin kiihkeästi, ettei oppilaiden saamisella kouluun kahdeksi viikoksi olisi mitään merkitystä esim. syrjäytyneiden lasten kannalta? Yleisessä keskustelussa ihmetyttää myös se, etteivät koulujen avaamista vastustavat tunnu ymmärtävän, että kyse on nyt toden totta, rajoitteiden asteittaisesta purkamisesta. Ei silloin edes oleteta, että kaikkia niitä aiemmin asetettuja sääntöjä noudatetaan. Ei kouluissa pystytä pitämään oppilaita koko ajan 2 metrin päässä toisistaan - kun koulut avataan, viesti on ettei tällä kohtaa ko. sääntö enää ole olennainen. Etäopetukeen siirtyminen tehtiin, kun siihen oli terveydenhuollon perusteet. Purku tapahtuu samoin, ei silloin kun opettajista ja vanhemmista tuntuu, että kouluun palaaminen olisi turvallista. Lääkärit, ensihoitajat ym. terveydenhuoltoalan työntekijät ja esim. kaupan työntekijät ovat olleet 1,5 kk töissä koko ajan, ja heidän kohdallaan puhutaan aivan erilaisista riskeistä kuin koulussa. Yhteiskunnan kannalta koulut ovat yksi peruspilareista ja opettajat etulinjassa tekemässä tätä tärkeää työtä - riskejä uhmaten. Suomessa on lukuisia pieniä kuntia, joissa koronaa ei ole ollut lainkaan ja silti lapset eivät ole päässeet kouluun. Isojen kaupunkien riskit ovat suuremmat, mutta sielläkin riskiryhmään kuuluvat voivat lääkärin ohjeiden mukaan pysyä poissa koulusta.
VastaaPoistaErityisopettaja väittää kiihkeästi, että ne realiteetit ja odotukset, mitkä tuolle kahdelle viikolle on asetettu, ovat mahdottomia toteuttaa. Koska erityisopettaja on ollut koulussa töissä ja tietää, miten arki siellä pyörii. Nyt asetetaan opettajien harteille asioita, joita opettajat eivät voi toteuttaa.
PoistaJa kyllä, on aloja, joissa on välttämätöntä olla lähityössä. Ja kyllä, kouluun täytyy jossain vaiheessa siirtyä. Mutta mielestäni se olisi hyvä tehdä harkiten ja ajan kanssa. Nyt pyöräytetään juuri suorittu pakka sekaisin kahden viimeisen viikon takia. Tämän hyöty on vaikea nähdä. Ja ei, kyse ei ole laiskuudesta. Vaan, siitä, miten ihmeessä nämä vaatimukset oikein toteutetaan.
Ja oikeasti, nyt olisi hyvä hetki keskustella perhetyön tärkeydestä, varhaisesta puuttumisesta. Sosiaalityön määrärahoista. Tuesta koteihin, jotka sitä tarvitsevat. Ei siitä, mitä taikatemppuja opettajat voisivat nyt kahden viikon aikana toteuttaa mystisesti pienentyneissä ryhmissä ja väljentyneissä tiloissa.
Vaan eivätpä voi edes riskiryhmään olla poissa. Meillä kaupunki on linjannut, että riskiryhmään kuulumisen vuoksi poissaolo hyväksytään vain suoraan koronapotilaita hoitavilta tai näytteitä ottavilta. Eli opettajat eivät kuulu tähän ryhmään.
PoistaArvoisa Anonyymi, aika iso periaatteellinen ero on meillä opettajilla verrattuna urheasti ja pyyteettömästi (tai no, rahallinen korvaus on tietenkin hyvällä tasolla) henkensä potilasparkojen edestä uhraaviin lääkäreihin ja (matalapalkkaisiin) sankarihoitajiin sekä myös apteekkiväkeen: he ovat tehneet ammatinvalinnan työskennellä nimenomaan sairaiden keskellä. Opettajan ydinosaamista on kasvatus ja tietojen ja taitojen hankkimiseen opettaminen ja sen pitäisi olla työn sisältö, di virusten väistely. Opettaja ei ole saanut myöskään perhetyöntekijän tai sosiaalitädin koulutusta, jotka nekin työt nyt opettajalle kuitenkin langetetaan. On kai ollut myös puhetta suojavarusteista, jotka ovat välttämättömät ensinmainituille ammattilaisille. Kouluun ne eivät sovellu. Kaupoissa ja palvelupisteissä on asennettu pleksit, joiden takana henkilökunta pääosin työskentelee. Opetus on lähikontaktilaji ilman suojakilpiä, varhaiskasvatus on sitä vielä enemmän. Ja ilmeinen ristiriita kaikessa on: poliitikon ja infektiolääkärin suu puhuu "ei mitään vaaraa" ja määrätyt käytännön toimet, joita on koulun toiminnan puitteissa äärimmäisen vaikea toteuttaa, kirkuu "vaara on yhä ilmeinen". Syrjäytymisen ehnäisy on sitä paitsi kestävyyzlaji, sellainen ultramatkojen triathlon, ei mikään 50 metrin juoksu. En ehkä osu kovin harhaan, jos arvelen, että yhteiskunnan huoli heikosti pärjäävistä haihtuu heti, kun heidät on saatu kouluun säilöön, ja kunnat voivat rauhassa jatkaa perusopetuksesta säästämistä, oppimisen tuen alasajoa ja ryhmäkokojen kasvattamista eli syrjäytymisen lisäämistä, eikä se ketään enää huoleta. Ope hoitaa . Ihan laiskuuttaan kai.
PoistaKiitos kirjoituksesta! Väsymys alkaa oikeasti painaa, mutta kohta alkaa loma ja syksyllä aloitetaan meidän hoodeilla lomautuksilla! Eli tässä kiitos selviytymisestä��
PoistaErittäin hyvä kirjoitus. Meillä yläkoulussa on vielä hieman lisähaasteita ryhmien pysymisessä samoina jne.. Itse vielä kuulun riskiryhmään, mutta mitäs siitä. Meillä ne ns. koulupudokkaat on otettu erkkaopettajien lähiopetukseen jo monta viikkoa sitten.
VastaaPoistaJuuri näin. Myös etäopetuksessa oli mahdollisuuksia ja keinoja reagoida oppilaan pahoinvointiin. Väittäisinpä, että paljon enemmän kuin tämänhetkisessä lähiopetuksessa.
PoistaHieno kirjoitus täyttä asiaa!
VastaaPoistaTähän voisi vielä lisätä, että monella opella on ollut omat lapset kotiopetuksessa ja samat haasteet kuin muillakin. Nämä tupataan unohtamaan kokonaan.
Niinpä. Samassa veneessä kaikki etätyöntekijät ovat lapsineen.
PoistaKiitos etäopetuksen raadollisen kevään parhaasta kirjoituksesta! On todella vanhanaikaista koulutusajattelua, jos muiden ammattikuntien asiantuntijat nyt ikään kuin katsovat asiakseen asettua opeammattilaisten mentoreiksi. Tässä uupumuksessa todella ärsyttävää - ja voimia varmasti loppuun kuluttavaa. Kuinka paljon esim.kaupan kassa on vastuussa asiakkaan elämästä tai edes tietää, että tämä tarvitsee apua?
VastaaPoistaKummallista verrata ammatteja toisiinsa nykyisessä yhteiskunnallisessa jokamiesdebatissa.
"Kuinka paljon esim. kaupan kassa on vastuussa asiakkaan elämästä tai edes tietää, että tämä tarvitsee apua? Kummallista verrata ammatteja toisiinsa nykyisessä yhteiskunnallisessa jokamiesdebatissa." Ei tässä toki ole tarkoitus vertailla eri ammattien työtehtäviä, vaan riskiä sairastua koronaan. Eivät kaupassa kaikki pääse pleksin taakse, mutta kaikenkarvaisia asiakkaita voi päivän aikana kulkea satoja, isoissa myymälöissä kai jopa tuhansia päivässä? Yläkoulun opettajat kohtaavat varmaan suuria määriä oppilaita päivittäin, mutta he ovat samoja viikkotasolla ja kuten on todettu, tämän hetken tietämyksen mukaan tartutusriski on pieni. (Kyllä, olen tietoinen kiinalaistutkimuksesta, jonka mukaan lapsetkin levittävät...)
PoistaAlkuperäisessä blogikirjoituksessa pohdittiin esim. ruokailun järjestämistä. Isompien koulujen lähiopetuksessa tästä on jo kokemuksia. Menee mielestäni pilkun viilaamiseksi, jos mietitään oppilaiden erossa pitämistä käytävillä - kyllä niitä kontakteja nyt vain tulee väkisin, kun oppilaat tulevat kouluun. Miksi tästä pitää tehdä niin vaikeaa? Suomalainen kultturi: saadaan määräys ja luetaan sitä kuin piru raamattua.
"Miksi tästä pitää tehdä niin vaikeaa? Suomalainen kultturi: saadaan määräys ja luetaan sitä kuin piru raamattua. "
PoistaOpettajat eivät voi poimia rusinoita pullasta ja noudattaa vain niitä sääntöjä ja määräyksiä mitkä heille sattuvat sopimaan. Opettajat toimivat virkavastuulla. Se tarkoittaa, että määräyksiä on noudatettava. Jos ja kun joku oppilas sairastuu koronaan ja selviää, että ohjeistusta ei ole noudatettu, on opettaja siitä melkoisessa lirissä.
Hyviä pointteja kyllä, mutta tosta oon eri mieltä, ettei se kaksi viikkoa auta mihinkään. Kun tilanne on ja tulee jatkossakin olemaan se, että resurssit ei riitä auttamaan kaikkia perheitä (ja kun osa ei myöskään apua huoli vaikka tarjottaisi), niin se vähän reilu kahden viikon tauko perhe-ongelmista muutama tunti päivässä voi olla jollekin taivaan lahja. Siinä on eroa, elääkö kuormittavassa tilnteessa viisi kuukautta putkeen, vai onko siinä välissä ns hengähdystaukoa. Se on ehdottomasti kamalaa, että lapset joutuvat elämään sellaista elämää, ja asia jolle pitäisi todellakin voida jotain. Mutta ennen kuin sellaisessa tilanteessa joskus mahdollisesti ollaan, että perheisiin saadaan apua, toi tauko on pieni ensiapu. Se voi olla sitä myös vanhemmille, jotka on sinnitelly tän etäopetusajan jaksamisen äärirajoilla, ja saavat nyt hengähtää ennen pitkää kesälomaa ja keräillä jaksamistaan, järjestellä ehkä tulevan loman yksityiskohtia. Kun tässä viikkoja vallinneessa tilanteessa monessä perheessä eletään kuplassa, jossa selviydytään päivästä toiseen ja voimavarat ei riitä tekemään suunnitelmiä tai järjestelyjä seuraavaa päivää pidemmälle. Sitä en osaa sanoa, oliko oikea päätös avata koulut, mutta sen tiedän, että joillekin lapsille ja perheille se on erittäin iso tuki, jota ilman erilaiset ongelmat voisi kärjistyä liian pitkälle.
VastaaPoistaItse olen vahvasti sitä mieltä, että tällaiset perheet tarvitsevat muuta tukea kuin sen, että kaksi viikkoa heidän lapsensa saavat jonottaa turvaväleissä koulun käytävillä tai pihoilla. Ennaltaehkäisevä perhetyö mahdollisimman hyvin resurssoituna olisi tärkeä asia ja säästäisi tulevaisuudessa myös rahaa, kun ongelmien kärjistymisiä voitaisiin estää.
PoistaEn ole itse opettaja, mutta siitä huolimatta mietin ihan samoja asioita itse kuin kirjoittanut. Mietin samoin miten 2 viikkoa koulussa auttaa oikeasti niiden perheiden lapsia joissa on ongelmia päihteiden tai mielenterveyden kanssa.Olen myös pitkään miettinyt miksi nyky yhteiskunnassa kasvatusvastuu sekä vastuu siitä, että lapsi saa apua kaikkiin ongelmiin työnnetään opettajille ja lastenhoitajille. Miten ihmeessä meidän vanhempamme ovat pärjänneet ja meistä on tullut ihan hyviä ja toimivia yhteiskunnan jäseniä? Mahtaisiko syy sittenkin olla nyky yhteiskunnassa sekä ihmisten itsekyydessä? Vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa ja sitä ei ole kun lapset ovat kotona 24/7 viis siitä, että ne lapset on itse päättänyt hankkia. Enkä ole lapsi vihaaja itselläni on 4 lasta.
VastaaPoistaMyös minä opetin ja neuvoin lapsiani samalla, kun tein itse töitä. Ei se mitään herkkua ole. Puhumattakaan ruuanlaitosta, siivoamisesta, kaupassakäynnistä ja kaikesta muusta arjen pyörittämisestä. Mutta. Koin, että tämä on nyt sellainen asia, mikä on kestettävä. Että kun yhdessä jaksamme tämän, estämme taudin holtittoman leviämisen ja suojaamme heikoimpia. Siksi tämä tuntuukin niin hassulta.
PoistaMinäkin olen 4 lapsen ja 3 koululaisen äiti. Tsemppiä jokaiselle opettajalle! Koulujen
VastaaPoistaAvaaminen nyt on mielestäni todella kummallista. Jos koulutyö voisi jatkua täysin normaalina, se olisi ihanaa. Mutta rajoitusten kanssa - todella haastavaa ja stressaavaa. Itse olen lastenhoitaja ja pääkaupunkiseudun päiväkodissa töissä. Siinä vaiheessa kun nyt lapsiryhmät täyttyvät, viruksilla on mainiot olosuhteet levitä. Päiväkodit ovat tupaten täysiä, lapset pärskivät ja yskivät kaikkialle muualle paitsi omaan hihaan, nuolevat leluja, kaivelevat kaikenlaista... Kuka teistä haluaisi jakaa ruokaillessa yhden pienen huoneen 21 lapsen ja kahden työkaverin kanssa koronavirusaikana? Milloin tahansa joku pärskäisee lautasellesi. Työn arjesta kaukana oleva ihminen voi tosiaan juhlapuheessaan kertoa miten "turvallisen hallittua ja väljää" kaikki on. Me tiedämme, mitä on todellisuus.
Näinpä. Tsemppiä sinunkin työhösi!
PoistaErittäin hyvä kirjoitus! Kiitos siitä, että sanoitit monen opetusalan ammattilaisen ajatukset ja tunteet. Julkisessa keskustelussa menevät puurot ja vellit sekaisin. Ikävästi keskustelu on myös käännetty vastakkainasetteluksi ikäänkuin opettajat eivät olisi oppilaiden hyvinvoinnin asialla. Oman havaintoni mukaan suurella osalla opettajista ei ole sinänsä ongelmaa koulujen avaamisen suhteen, vaan sen suhteen, että vaatimukset tuolle ajalle tehtävään kartoitukseen, tukeen, ryhmittäin kulkemiseen ja muihin erikoisjärjestelyihin ovat täyttä utopiaa. Oma arvaukseni on, että lasten hätään vedoten on nyt tehty päätös, jonka tavoitteena on hallitusti levittää tartuntaa siihen osaan väestöä (lapsiin ja opettajiin), jotka voivat sen kesäloman aikana sairastaa ilman isoa kansantaloudellista menetystä. Törkeää on se, että tätä ei uskalleta sanoa perusteena, vaan käytetään herkkää ”lapsen hyvinvointi”-korttia. Onhan se varmasti poliittisesti järkevää, jos vaikka joku oppilas tai opettaja sattuu kuolemaan. Toivon, että lähetät kirjoituksesi Hesariin ja päättäjille.
VastaaPoistaToivon kovasti, että tämä huoli lapsista säilyisi myös tämän kahden viikon lähijakson yli ja panostukset ennaltaehkäisevään sosiaalityöhön ja lastensuojeluun olisivat mittavat.
PoistaEhkä tässä tilanteessa ja keskustelussa kilpistyy opettajien ammattikunnalle tyypillisiä piirteitä. Suurin osa opettajista on tunnollisia ja ottaa heille asetetut tehtävät, haasteet ja odotukset tunnontarkasti. Tunne siitä, että työtämme ei arvosteta, saa luettelemaan työtehtäviä ja kertomaan valtavasta työmäärästä, surkuttelemaan palkan pienuutta ja voivottelemaan, miten meiltä kuitenkin odotetaan mahdottomia.
VastaaPoistaJäitä hattuun! Etäopetuksen siirtyminen oli valtava loikka, siitä selvittiin. Opettajista löytyy valtava luovuus ja kekseliäisyys. Työmäärä onkin sitten osittain omien rajojen asettamisesta kiinni. Meissä on paljon perfektionisteja, jotka raatavat yötä myöten, että tuntee tehneensä kaikkensa ja tarpeeksi hyvin - usein vähempikin riittäisi. Koulujen avaamisessa pitäisi nyt myös pystyä erottamaan nuo hallituksen taholta koetut paineet realiteeteista. Ei kahdessa viikossa ihmeitä tehdä, mutta tehdään se, mikä siinä ajassa kohtuullisella panostuksella pystytään. Ei tiukkoja rajoitteita turvaväleistä kaikilta osin voida toteuttaa, mutta toteutetaan niiltä osin kuin terveellä järjellä pystytään ja osataan.
Sairastumisen pelkoa ei voi kenenkään päästä poistaa. Isoilla paikkakunnilla se varmaan on osittain aiheellistakin, mutta pienillä paikkakunnilla riski on aivan varmasti pieni. Rajoitteiden asteittainen purku nyt vain pakottaa meidät kaikki luottamaan siihen, että vähitellen kontaktit lisääntyvät, peloistamme huolimatta.
Hyvä kirjoitus! Ehdottomasti Hesariin myös!
VastaaPoistaSe miten "etäopetus" on toteutettu, vaihtelee todella paljon. Itse kolmen lapsen äitinä olen todistanut hyvää online opetusta, mutta myös opetusta jossa neljäsluokkalaiselle annetaan vanhemman Wilman välityksellä tehtävät maanantai aamuna ja pyydetään palauttamaan perjantaina. Mitään yhteyttä opettajaan ei ole, eikä läksyjä/tehtäviä ole tähän mennssä kommentoitu tai korjattu. Eli opettaja lomailee lopun aikaa? Itse joudun sitten oman työn ohessa opettamaan 10-vuotiasta lastani. Näin sitä sysätään vanhemmille opetusvastuu...
VastaaPoistaKolmen lapsen äidin kokemukset varmaan heijastelevat valtakunnallisia kokemuksia kotien näkökulmasta. On varmasti eroa siinä, miten paljon opettajilta on kulunut työaikaa etäopetukseen. Valtaosalla paljon, mutta esim. yläkoulun liikunnan lehtorilta tulleiden viikkotehtävien tekemiseen, lähettämiseen ja tarkistamiseen tuskin kuluu 8-15 tuntia päivässä, mitä aikaa moni opettaja kertoo käyttävänsä opetuksen suunnitteluun, pitämiseen ja tehtävien tarkistamiseen. Oppilaan näkökulma täältäkin: peruspärjäävä 9. luokkalainen kertoo jo olevansa aivan uupunut etäopiskeluun, on todella väsyttävää vain istua yksin kotona päivät ja väkertää tehtäviä koneella. En olisi kuuna päivänä uskonut hänen suustaan kuulevani, että on mahtavaa kun vihdoinkin pääsee taas kouluun toukokuun lopussa. Eikä ole ainut, kaveripiirissä vanhempien mukaan samanlaisia kokemuksia. Etäkoulu on varmasti lisännyt monen lapsen ja nuoren koulun arvostusta, ja myös vanhemman. Olen todella iloinen hallituksen päätöksestä avata koulut.
PoistaVielä kommentti bloggaajan kirjoitukseen: hänen on täytynyt "tahallaan ymmärtää väärin" ja kirjoittaa provosointimielessä heitto, että oppimistarpeiden kartoitus tarkoittaisi sitä, että erityisopettaja tekisi koko koululle jotain testejä - hei haloo! Eihän kukaan opettaja voi tätä tosissaan noin ymmärtää? Opettajan ammattitaidolla tiedetään jo tuntumalla ne oppilaat, jotka ovat mahdollisia pudokkaita ja heidän kohdallaan erityisesti tarkastellaan tilannetta. Ainakin alakoulussa luokanopettaja tuntee oppilaansa ja voi nopeasti luetella, ketkä ovat todennäköisesti klaaranneet etäopintojen aikana oppisisällöt hyvin, keiden epäilee tarvitsevan paikkausta joissain aineissa ja ketkä ovat mahdollisesti pudonneet kelkasta pahemmin. Nämä voidaan ohjata erityisopettajan tuen piiriin.
Kirjoituksesta tulee yleensäkin tunne, että kirjoittaja hakemalla hakee esteitä koulujen avaamiselle sen sijaan, että etsisi ratkaisuja, miten tämä saadaan toimimaan. Rivien välissä on luettavissa paljon pelkoa, jonka yli monen opettajan on nyt vain pakko mennä - siitä emme valitettavasti pääse yli eikä ympäri.
Toki opettajat tuntevat oppilaansa, ja kuten sanoin tekstissäkin, kartoitettu on koko etäopetusjakson ajan. Jos joku on ollut putoamassa, on lähdetty suunnittelemaan tuetumpaa polkua ja tarvittaessa myös siirtoa lähiopetukseen. Tämä kun oli mahdollista myös etäopuksen aikana.
PoistaEn hakemalla hae esteitä avaamiselle vaan yritän viestittää, että näillä ohjeilla ja vaatimuksilla olemme mahdottoman edessä. Nyt on pitänyt valita ne asiat, mitkä on toteutettavissa ja mennä sillä.
Oma kokemukseni on ollut hyvin erilainen, samoin kun olen kollegojen tekstejä lukenut. Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä kouluun, jos etäopetukseen palataan jossain vaiheessa. Useissa kunnissa opettajat on velvoitettu ottamaan jonkinlaisen yhteyden päivittäin oppilaisiin. Toivottavasti tästä viisastumme ja yhteiset linjaukset valtakunnallisesti tulevat tarkemmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi.
PoistaLoistava teksti! Ihmettelen miksi opettajia ei arvosteta enemmän, he tekevät valtavan tärkeää ja arvokasta työtä!
VastaaPoistaKiitos sinulle tästä. <3
PoistaMikään muu ammattikunta ei ole näin kiihkeästi valittanut tämän poikkeustilanteen tuomia muutoksia kuin opettajat. Ihmisiä lomautetaan, yrittäjien elämäntyöt murenee yhdessä yössä ja taloudellinen isku on valtava. Itse olen onnellisessa asemassa koska olen pystynyt tehdä etätöitä, mutta olen myös äärimmäisen väsynyt etätöiden, etäkoulun ja päiväkoti-ikäisen paletin pyörittämisestä. Tilanne on nyt tämä ja harva tästä selviää voittajana. Opettajilla ei ole vaaraa töidensä menettämisestä ja muutaman viikon loppurutistuksen jälkeen on koko kesä aikaa palautua. Joskus olisi hyvä asettua toisen asemaan ja olla tyytyväinen siihen mitä itsellä on.
VastaaPoistaMitä muuta toimialaa on jatkuvasti syytetty milloin mistäkin? Ei noita yksityisyrittäjiä ja muita tulla syyttelemään siitä, etteivät esimerkiksi pystyneet mukautumaan muuttuneeseen markkinatilanteeseen kahden päivän varoitusajalla ja pystyneet opettelemaan monille ehkä osittain uutta järjestelmää. Oma vika kun tekevät työtä. Eli eiköhän se ole kaikilla hakusessa se toisten asemaan aaettuminen. Toisen näkökulmaa on vaikea ymmärtää.
PoistaTähänkin pätee se opettajien lempivastaus: ammatinvalintakysymys. Tuskin oikeasti haluatte alkaa vertailemaan yrittäjien kanssa. Ihan vilpittömästi itse en ole kyllä nähnyt opettajien syyllistämistä siinä määrin mitä opettajat valittaa. Omien lasteni opettajat ovat hoitaneet hommansa hienosti.
PoistaJa kyllähän tuota terveydenhuoltoalaa on moitittu jatkuvasti milloin mistäkin ja he jos jotkut ovat joutuneet venymään. Samanlaista valitusta en ole heidän suusta kuullut.
PoistaMinusta on hienoa, että koulut aukeavat taas ja lapset pääsevät näkemään ihmisiä, elämää. Opettajatkin ovat erilaisia. Toisen lapseni opettaja laittaa tehtävät wilmalla 2 x vko. Mitään muuta hän ei ole tehnyt. Toisen lapseni ope tapaa oppilaat 30 min päivässä livenä. Olen itsekin opettaja, joten tiedän kyllä kuinka eriarvostavaa tämä kotiopetus on. Onneksi koulut aukeaa. Minäkin kaipaan työpaikalle.
VastaaPoistaHienoa toki on nähdä oppilaita ja kollegoja, siitä ei olekaan ollut kyse. Jos olisi kyse vain siitä, niin emme olisi etäopetukseen siirtyneetkään. Ymmärtääkseni kuitenkin kyse on poikkeuksellisesta tilanteeesta, jolloin rajoituksia pitää noudattaa suojellaksemme itseämme ja toisia. Korona ei ole hävinnyt Suomesta, ja lapsetkin siihen sairastuvat. Vaikka sairastuisivatkin joidenkin tutkimusten mukaan vähemmän, niin sairastuvat silti. Ja kun sairastuu, niin myös voi tartuttaa.
PoistaJa tuosta etäopetuksen erilaisuudesta. Kannattaa ehdottomasti olla yhteydessä opettajaan tai tarvittaessa esimieheen, jos etäopetukseen joudutaan myös syksyllä. Toivottavasti myös säädöksiä ja ohjeista yhdenmukaistetaan siihen mennessä.
Valittajien mestarit. OPET ! Minä..minä...Lapset tarvitsevat tämän ajan ennen lomaa. Työ kyllä ehditte tehdä kesän kylvöt...lomallanne ja ulkoiluttaa koiria ! 4 -5 tunnin palkka vastaa hyvin työnntekoa !! Minä ..minä
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi perehtymään hieman tarkemmin opettajan ammattiin. Mitä tarkoittaa esimerkiksi opetusvelvollisuus ja tuntien valmistelu. Tai mitä työtä tehostetun tai erityisen tuen oppilas tuo tullessaan.
PoistaKerrot myös, että lapset tarvitsevat tämän ajan ennen lomaa. Mitä he tarvitsevat? Ongelmana tässä nimenomaan on se, että opettajien niskoille sälyttetään tarpeita, joita he eivät voi täyttää. Kahdessa viikossa ei kovin kattavaa tarveanalyysiä voi taikurikaan tehdä, varsinkin jos talsii luokkansa kanssa räntäsateessa metsässä, koska koulussa ei yksinkertaisesti ole koronaohjeiden vaatimia tiloja.
Terveydenhuollon ammattilaisena olen miettinyt, mitä koulumaailmassa tapahtuu ja miksi OAJ on reagoinut rajoitusten poistoon niin... negatiivisesti. Tämä postaus avasi teidän näkökulmaanne vähän enemmän, vaikka en vieläkään pysty ihan kaikkea käsittämään. Kiitos.
VastaaPoistaKiitos tästä ymmärryksestä. Ja paljon tsemppiä tärkeään työhösi.
Poista