Ruuhkaa ja vuosia

Tälla viikolla aloitimme koulumaailmassa paljon puhuttaneen lähiopetuksen koronarajoitusten varjossa, koulumaailman uuden normaalin. Se työmäärä, mikä näiden kahden viikon eteen on tehty, on aivan käsittämätön. Respektiä vain rehtoreille, aikamoisen rutistuksen olette tehneet. Kun tosiaan kaikki meni uusiksi. Yleensä kouluvuosi aloitetaan kerran, elokuussa. Kun oppilaat astelevat ensimmäistä kertaa koulun pihalle, heitä odottaa tarkka suunnitelma, jossa on pyritty ottamaan huomioon jokainen luokka niin ryhmänä kuin yksilötasolla.  Kesäkeskeytyksen aikana esimiehet ovat pohtineet mm. seuraavia kysymyksiä: Kuka opettaa kässyt ja miten ne sovitetaan lukkariin niin, että kaikille saadaan vuorollaan oma aika kässyluokissa. Miten kieltenopettajien lukkarit rakennetaan, jottei hyppytunteja tulisi oppilaille? Opettajille niitä on välillä vain laitettava. Miten järjestetään uskontojen opetukset ja ET:t? Kuinka sijoitella koulunkäynninohjaajat niin, että heidän työstään saadaan mahdollis

Noni. Nyt ne sitten avataan. Ne koulut nimittäin, siirrytään etäopetuksesta lähiopetukseen. Pitkään on jo somessa vellonut keskustelu aiheesta, ja sitä keskustelua olen seurannut epäuskoisena. Kuinka paljon ryönää voi opettajien päälle heittää? Toki olen kuullut ne vakiojutut kaffipullaa mussuttavista opettajista, jotka piiloutuvat opehuoneeseen aina, kun vain ikinä on mahdollista. Ja ne lomat. Suorastaan syntisen väärin. Olen kuullut mm. ehdotuksen, jossa opet laitettaisiin kesäksi ojia kuokkimaan, etteivät lorvi koko kesää tyhjänpanttina. Koska opethan on laiskoja. Piruuksittaan opiskelevat toisella kädellä maisteriksi, että pääsevät sitten mahdollisimman helpolla koulumaailmassa. Kun eivät oikeisiin töihin jaksa ruveta. Tämän open lomamateriaalia tältä keväältä. Kun siirryttiin etäopetukseen, opet jäivät luonnollisesti lomailemaan. Jäivät nyt kotiin juomaan sitä kaffetta pullan kanssa. Jotain niille pitäisi keksiä, kun taas laiskottelevat, perkele! Samaan aikaan opet vääntäv