Ruuhkaa ja vuosia

  Ilta-Sanomat pistää parastaan ja on lähtenyt oikein haastattelemaan kakkaohjeiden tiimoilta. Tottakai sitä pitää nyt vähän nostaa tapetille, että opettajat ovat TAAS KERRAN vastustamassa kaikkia hyviä ideoita. Eräs huolella laadittu kysymys kuuluu näin: "Tämähän on aivan luonnollinen asia, joka on osattu hoitaa Suomessa satoja vuosia ja varmasti opettajatkin osaisivat?" Taas keskitytään parjaamaan opettajia miettimättä sitä, mitä heiltä oikein pyydetään. Kyse EI ole osaamisesta. Aika moni osaa kantaa sankoa. Miten tämä paskasouvi saadaan käytännössä toimimaan, onkin sitten oma hommansa.  Ensinnäkin. Siistijöillä on tiukat ergonomiaohjeet, joiden mukaan he työskentelevät. Asioita ei kanniskella, vaan niitä työnnetään. Ei kumarrella eikä kurotella turhia. Pyritään mahdollisimman hyvään ergonomiaan, jotta keho kestäisi työn rasitusta vuodesta toiseen. Tämä on erittäin tärkeä asia, josta siistijät osaavat pitää myös kiinni. Hyvä! Nyt on ihan ok, että opettajat kantaisivat kakk...

 Koulujen digiloikka on todellisuutta. Enää ei käännellä hiirenkorvilla olevia opettajan oppaita, vaan näpytellään esiin digiopetusmateriaalit. Makupaloina oppitunteja maustamaan pelataan kahoottia sekä netin opetuspelejä tai katsotaan opetusvideoita. Kaikki suunnitelmat ovat läppärillä, kaikki vuorovaikutus käydään Wilman ja sähköpostin kautta. Kunnes ei käydäkään. On päiviä, kun lennokkaan digiloikan sijaan opeparat kokevat järisyttävän digilätsähdyksen. Joka aamu he loikkaavat uskollisesti ja luottavaisina digimaailmaan. Levittävät kätensä ja luottavat siihen, että loikka kantaa. Niinhän se on tehnyt ennenkin. Kunnes tulee aamu, jolloin loikka ei kannakaan. Opeparat putoavat räpiköiden maahan, ihan kesken loikan. LÄTS! Wilma ei toimi. Nettiin ei pääse. Digimateriaalit eivät aukea. Läppäri ei löydä näyttötekniikkaa.   Ope käy läpi kaikki digisurun viisi vaihetta. Kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen.  Ensin hän kieltää tapahtuneen ja yrittää ra...