Juhlaa ja kovalevykuormitusta
Kone toimii huonosti, jos on liian monta sivua auki kerrallaan. Se hidastuu ja pätkii. Mun aivoissa on aika usein liian monta sivua auki kerrallaan. Tämän tuloksena sitten pätkii.
Eilen kun pääsin kotiin asti, mulla oli mukana isomman luistelukamat, pienemmän luistelukamat, mun työlaukku, kauppatavarat ja äidiltä saatu kukka. Niin, ja kaksi nahistelevaa tenavaa. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen, kun olin ehtinyt hoitaa kauppa-asiat pienemmän neidin oheisten aikana. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Seuraavana päivänä isomman kaverisynttärit, ja muffinit vielä leipomatta. Mukavaa siis, että kauppahomma oli alta pois.
Tänä aamuna kun pirteästi ajattelin leipasta muffinit, huomasin sokerin loppuneen. Mies kipaisi nopeasti hakemassa sokerin, ja pääsin aloittamaan leivontaa. Hyvin meni, kunnes aloin etsiä niitä eilen ostettuja tavaroita. Ei missään. Pieni visiitti eteisessä paljasti, että siellähän ne kassit vieläkin nököttivät. Olin niin jumalattomalla hälinällä asetellut kukkaa paikoilleen, ratkonut tyttöjen riitaa ja ottanut treenivarusteita kuivumaan, että kauppatavarat sitten pääsivät unohtumaan. Muffineihin tarkoitetut vaniljarahkat ja voit olivat ehkä hiukkasen kärsineet tästä pienehköstä kylmäketjun katkeamisesta, joten mieskulta hurautti taas kerran kauppaan. Tosin lähtiessä kyllä uhosi, että kolmatta kertaa ei enää lähde. Mutta olisihan se mennyt, jos harvapää olisi taas jotain unohtanut.
Nämäkin synttärit vedettiin keppihevosteemalla. Tällä kertaa vain yhdistettiin voimat tytön ystävän vanhempien kanssa, kun ystävykset juhlivat synttäreitään lähes samaan aikaan. Yhteissynttäreiden kautta saatiin jaettua vastuuta ja tekemistä. Kaverit saivat tuoda oman kepparinsa, tehdä ruusukkeen ja koristella kepparin rusetein. Sitten vain laukkaamaan keppariradalle, harjaamaan ja ruokkimaan heppoja. Mukavaa oli. Lapsukaisia oli sitten yhteensä kaksikymmentä, mikä oli PALJON. Selvittiin kuitenkin, ja sankarit olivat ikionnellisia.
Ja minä olen ikionnellinen, kun en unohtanut mitään oleellista. Huomenna on edessä treenejä, kaverin pojan 2v-synttärit ja sukkamysteeri. Mun kaikki sukat on hävinneet. Viikolla ehdin kyllä pesemään vähän pyykkiä, mutta ei sieltä mun sukkia löytynyt. Nyt on jäljellä enää sellaisia avokassukkia. Tai raskausajalta jääneitä tukisukkia. Jeejee. Niin, ja se pojan lahjakin vielä hankkimatta. Ehtii vielä.
Eilen kun pääsin kotiin asti, mulla oli mukana isomman luistelukamat, pienemmän luistelukamat, mun työlaukku, kauppatavarat ja äidiltä saatu kukka. Niin, ja kaksi nahistelevaa tenavaa. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen, kun olin ehtinyt hoitaa kauppa-asiat pienemmän neidin oheisten aikana. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Seuraavana päivänä isomman kaverisynttärit, ja muffinit vielä leipomatta. Mukavaa siis, että kauppahomma oli alta pois.
Tänä aamuna kun pirteästi ajattelin leipasta muffinit, huomasin sokerin loppuneen. Mies kipaisi nopeasti hakemassa sokerin, ja pääsin aloittamaan leivontaa. Hyvin meni, kunnes aloin etsiä niitä eilen ostettuja tavaroita. Ei missään. Pieni visiitti eteisessä paljasti, että siellähän ne kassit vieläkin nököttivät. Olin niin jumalattomalla hälinällä asetellut kukkaa paikoilleen, ratkonut tyttöjen riitaa ja ottanut treenivarusteita kuivumaan, että kauppatavarat sitten pääsivät unohtumaan. Muffineihin tarkoitetut vaniljarahkat ja voit olivat ehkä hiukkasen kärsineet tästä pienehköstä kylmäketjun katkeamisesta, joten mieskulta hurautti taas kerran kauppaan. Tosin lähtiessä kyllä uhosi, että kolmatta kertaa ei enää lähde. Mutta olisihan se mennyt, jos harvapää olisi taas jotain unohtanut.
Nämäkin synttärit vedettiin keppihevosteemalla. Tällä kertaa vain yhdistettiin voimat tytön ystävän vanhempien kanssa, kun ystävykset juhlivat synttäreitään lähes samaan aikaan. Yhteissynttäreiden kautta saatiin jaettua vastuuta ja tekemistä. Kaverit saivat tuoda oman kepparinsa, tehdä ruusukkeen ja koristella kepparin rusetein. Sitten vain laukkaamaan keppariradalle, harjaamaan ja ruokkimaan heppoja. Mukavaa oli. Lapsukaisia oli sitten yhteensä kaksikymmentä, mikä oli PALJON. Selvittiin kuitenkin, ja sankarit olivat ikionnellisia.
Ja minä olen ikionnellinen, kun en unohtanut mitään oleellista. Huomenna on edessä treenejä, kaverin pojan 2v-synttärit ja sukkamysteeri. Mun kaikki sukat on hävinneet. Viikolla ehdin kyllä pesemään vähän pyykkiä, mutta ei sieltä mun sukkia löytynyt. Nyt on jäljellä enää sellaisia avokassukkia. Tai raskausajalta jääneitä tukisukkia. Jeejee. Niin, ja se pojan lahjakin vielä hankkimatta. Ehtii vielä.
Kommentit
Lähetä kommentti