Ruuhkaa ja vuosia

Kuusivee: "Leikitäänkö Shibajukuilla (barbin ja nuken jonkinsorttinen välimalli)?" Ysivee: "Ok." Kuusivee: "Minkä Shibajukun sää haluut?" Ysivee: "Sen, minkä sää haluut." Kuusivee: "Eikun mää haluun sen." Ysivee: "Emmää haluu leikkii muulla kun sillä." Kuusivee:"Mutku mää haluun leikkii sillä!" Tämä on se hetki, milloin äiti-ihminen pyörittelee silmiään ja pohtii, että kyllä silloin omassa lapsuudessa ei tuollaisia riitoja ollut. Ja sama äiti-ihminen toivoo, että oma äiti ei kommentoi tätä julkaisua ja romuta äiti-ihmisen ruusuista kuvaa täydellisistä lapsuuden sisarusleikeistä... 

Jumalattoman pitkän syksyn jälkeen vihdoin saapui se odotettu joululoma. Täytyy sanoa, että tuli tarpeeseen. Ihanaa oli olla perheen kanssa ja siis oikeasti vain olla. Lemmikkitouhuja Vasemmalla katoamistemppujen mestari Ivalo vieressään siskonsa Inari. Ennen joulua saimme perheenlisäystä kahden karvakorvan muodossa. Meille muutti Inari ja Ivalo. Naapurin  Houdini-kani ja sen sisko. Joulun alla väsäsimme siis takapihalle häkkiä. Mahdollisimman pakovarmaa, ettei tämä yksi kahlekuningatar pääse sieltä karkaamaan. Kohtuullinen häkistä tuli, mutta kesällä sitten on aikaa siistiä sitä kauniimmaksi ja ehkä vähän isommaksikin. Tällä hetkellä neliöitä on ehkä kahdeksan-kymmenen, ja kaneilla metsäpohjaa loikittavana, joten puuhaa kyllä riittää. Mutta kivahan se olisi, jos vähän tulisi lisää tilaa. Meillä on nyt siis kuusi lemmikkiä. Neljä gerbiiliä ja kaksi kania. Minä antilemmikki-ihminen lepertelen iltaisin gerbiileille ja käyn ulkona rapsuttelemassa kahta töpöhäntää. Vietän