Pienen naisen elämä on joskus tosi rankkaa
13.8.2017
Neiti viisvee halusi pukea ankkurimekon, koska se on I-HA-NA. Mun mielestä vähemmän ihana, kun on jo aika pieni ja joustamattomasta kankaasta tehty, joten apukäsiä tarvitaan pukemisessa (ja minä yritin ruokaa tehdä). Mutta kun ihana on, niin päälle puettava. Napit sujautti neiti taakse. Meinasi hermo mennä, kun huomautin nappien kuuluvan eteen. Pitkän niskalappukeskustelun jälkeen myöntyi kääntämään napit eteen. Shokki oli huomata, että yksi napin lenkki on katkennut. Mekko on IHAN PILALLA!! Minä lohdutin, että voi niinkin pitää, ja järkytyksen kyyneleet kuivuivat. Sitten vyö. Kun se pitää laittaa HETI, ja minä ehdin upottaa käteni perunakasaan. Sisko tuli apuun, ennen kuin syvä toivottomuus iski. Sitten tuli mieleen, että mekko pitääkin laittaa huomenna päikkyyn, että kaveritkin näkee. Se pitää saada HETI pois, ettei likastu. Minä yritän, että eikö voisi muuta mekkoa huomiselle, kun kerran on jo päällä. Mutta ei. Kun se PITÄÄ saada HUOMENNA ja äiti ei KUITENKAAN ehdi pesemään sitä (sinänsä totta). Pesen kädet sadatta kertaa ja autan mekon pois. Neiti painelee omaan huoneeseen mekko kainalossa. Hetken päästä kuuluu huoneesta lohduton ulina. Sisko menee kysymään, mikä hätänä. NO, kun SITTENKIN olisi halunnut mekon jo tänään, eikä äiti varmasti suostu auttamaan taas päälle... Tämän jälkeen ehti iskeä vielä hattukriisi, kun trampalla käytti lempihattuaan kuivausvälineenä ja huomasi sen jälkeen, että hattu on PILALLA ja äiti ei TAASKAAN ehdi pestä. Rankkaa on pienen elämä joskus.
Neiti viisvee halusi pukea ankkurimekon, koska se on I-HA-NA. Mun mielestä vähemmän ihana, kun on jo aika pieni ja joustamattomasta kankaasta tehty, joten apukäsiä tarvitaan pukemisessa (ja minä yritin ruokaa tehdä). Mutta kun ihana on, niin päälle puettava. Napit sujautti neiti taakse. Meinasi hermo mennä, kun huomautin nappien kuuluvan eteen. Pitkän niskalappukeskustelun jälkeen myöntyi kääntämään napit eteen. Shokki oli huomata, että yksi napin lenkki on katkennut. Mekko on IHAN PILALLA!! Minä lohdutin, että voi niinkin pitää, ja järkytyksen kyyneleet kuivuivat. Sitten vyö. Kun se pitää laittaa HETI, ja minä ehdin upottaa käteni perunakasaan. Sisko tuli apuun, ennen kuin syvä toivottomuus iski. Sitten tuli mieleen, että mekko pitääkin laittaa huomenna päikkyyn, että kaveritkin näkee. Se pitää saada HETI pois, ettei likastu. Minä yritän, että eikö voisi muuta mekkoa huomiselle, kun kerran on jo päällä. Mutta ei. Kun se PITÄÄ saada HUOMENNA ja äiti ei KUITENKAAN ehdi pesemään sitä (sinänsä totta). Pesen kädet sadatta kertaa ja autan mekon pois. Neiti painelee omaan huoneeseen mekko kainalossa. Hetken päästä kuuluu huoneesta lohduton ulina. Sisko menee kysymään, mikä hätänä. NO, kun SITTENKIN olisi halunnut mekon jo tänään, eikä äiti varmasti suostu auttamaan taas päälle... Tämän jälkeen ehti iskeä vielä hattukriisi, kun trampalla käytti lempihattuaan kuivausvälineenä ja huomasi sen jälkeen, että hattu on PILALLA ja äiti ei TAASKAAN ehdi pestä. Rankkaa on pienen elämä joskus.
Kommentit
Lähetä kommentti