Äitivisio
29.8.2017
Tiedättekö äitivision? Se ajatus, kun päähän pälkähtää joku upea idea, mitä voisi tehdä lasten kanssa. Saa vision vaikkapa piknikistä. Ihana perheen yhteinen retki, jossa aurinko paistaa ja linnut laulaa. Lapset käyttäytyvät kuin enkelit ja jakavat sulassa sovussa piknikherkkuja. Sellainen vaaleanpunaisten ruusulasien läpi katsottu hetki tulevaisuudesta. Sitten asiasta innostuu ja päättää toteuttaa äitivision. Ja seisoessaan kaatosateessa läpimärän huovan päällä lasten kirkuessa kuin hyenaat (koska EHDOTTOMASTI tahtovat sen viimeisen patonginpalan, joka on jo kolmatta kertaa kastunut alkupiknikistä kaatuneessa mehussa), sitä miettii miksi helvetissä sitä luuli tämän olevan rentouttavaa.
Useampana vuonna olen haksahtanut äitivisioon joulukorteissa. Olen jo alkusyksystä päättänyt, että meillä otetaan tänä vuonna ihanan söpöt ja persoonalliset valokuvat lapsista, joista tehdään sitten joulukortit. Tiedättekö, sellaset hanipusipööpöö, meillä on ihanaa ja seesteistä. Joululaulut soimaan taustalle, ja ihanassa idyllissä napsitaan täydellisiä kuvia lapsista täydellisessä taustassa. Mitä käsittämätöntä itsepetosta. Joka ikinen kerta hiki on valunut selkää pitkin, ja olen ollut ihan puhki valokuvaussession jälkeen. Erityisesti on jäänyt mieleen joulu, jolloin vanhempi neiti oli reippaat kolme vuotta vanha ja pienempi nelisen kuukautta. Silitin mekot, rakensin lavasteet (oikeasti lavasteet, kankaita ja kaikkea krääsää...), laitoin hiukset kauniisti. Ennen ensimmäistäkään kuvaa pieni neiti oli ehtinyt puklata kolme vaatekertaa ja jokaisen vaatevaihdon aikana isompi neiti repi lavasteet mäkeen, koska niissä oli hauska kiivetä. Kun vihdoin kumpikin mukula oli jotakuinkin tällingissä kameran edessä, minä huomasin taas kerran miettiväni, että minäkö tätä oikeasti halusin.
Viime viikonloppuna pidimme pikkukirpun 5v-synttärit kavereille. Minulle tuli visio, jota ehdotin neidille: keppihevossynttärit. Askarrellaan kepparit, keppareille ruusukkeet, kakkutikkareita, itse tehty jätskikakku, kepparirata, jne, jne, jne. No, kirppu innostui ja tuumasta toimeen. Kutsut kavereille ja suunnittelemaan. Muistan vielä ajatelleeni, että otetaan nämä synttärit rennolla otteella. Joo. Jos suunnitelmana on kaksi askartelua ja tuottaa kaikki tarjoilut itse, kutsua kymmenisen viisivuotiasta hoodeille pyörimään, niin ei se kyllä sitten menekään ihan rennolla otteella. Jossain vaiheessa sitä vain unohtaa realismin, kun intoutuu miettimään kaikkiea kivaa. Ja kivaa kyllä olikin, eikä äitivisio toteutunut pahimmillaan (tilukset liimassa ja puolet mukuloista teloo itsensä keppariradalla kun toinen puoli joko pelkää tai tappelee keskenään). Lapset tykkäsi ja sankari itse tilasi samanlaiset juhlat myös kuusivuotissynttäreille. Toivottavasti siihen mennessä olen oppinut hieman kohtuutta. Kaupastakin tarjottavia saa, ja vähemmälläkin ohjelmalla selvitään.
Kommentit
Lähetä kommentti