Häähumua

7.8.2017

Takana ihana viikonloppu. Isomman neitokaiseni kummitäti meni naimisiin Pohjanmaalla ja pääsimme perheen naisväen voimin paikalle juhlistamaan hääparia. Mies taas suuntasi veljensä häihin, kun sattuivat molemmat tapahtumat samalle päivälle, kurjaa kyllä. Pienet neidit oli kuitenkin ehdottomasti vietävä Pohjanmaalle, koska heidät oli pyydetty morsiusneidoiksi. Merkittävä luottamustehtävä. <3

Minä päätin jo hyvissä ajoin, että ompelen rakkaudella ja ammattitaidottomuudella tytöille morsiustyttöpuvut. Kankaat ostin alkukesästä ja sain selvän vision, millaiset puvuista tulee. Mekkoja en ole aikaisemmin ommellut kuin yhden, sekin oli t-paidasta pikapikaa taiteiltu naamiaismekko. Nyt sitten haudon näitä kankaita koko kesän, ja päätän viimeisen viikon MAANANTAINA aloittaa homman. Seinillehän se meni ja ompelukone sekosi. Tiistaina lähdin uudestaan kangaskaupoille ja illasta aloitin ompelun uudelleen ilman maanantain karmaa. Siitä se sitten lähti sujumaan, vaikka kaavoja tai ohjeita ei ollut. Jumalattoman loppukirin ansioista mekot valmistuivat puolitoista vuorokautta ennen h-hetkeä, joten ei mennyt edes tiukille... Täytyy kyllä myöntää, että aika ylpeä olen lopputuloksista. Onnistuin oikeasti tekemään ihan kivan näköiset rintsessamekot! 

Ja koska onnistuin tekemään nämä mekot, sain idean tehdä heräteostoskankaasta itsellenikin mekon. Se sujui tosi hyvin alkuun. Yläosaan otin mallia eräästä topista, ja alaosaan laitoin vain hemmetisti kangasta. Kauniisti laskeutuva trikoo näyttikin näin tosi kivalta. Kunnes tuli aika saada helma suoraksi. Ei mennyt ihan putkeen, kun koko homma näytti ihan vinolta. Ja kangas loppui kesken, enkä päässyt tekemään lisätuunauksia helman pelastamiseksi. Kolmeen asti yöllä taistelin, kunnes luovutin. Kaksi valmista mekkoa oli jo hyvä saavutus. Kaivoin kaapin perukoilta luottomekkoni ja nakkasin sen kassiin. 

kun sitten tuhraa ompelukoneen kanssa lähes koko viikon, tulee lähtöpäivänä suoritettua pakkaus kolmelle hengelle kolmessa vartissa lomittain suihkun sekä hiusten ja kulmien värjäyksen kanssa. Kun aika loppuu kesken sitä yltää lähes yliluonnollisiin suorituksiin. Sain kuin sainkin kamat ja lapset autoon lähes aikataulussa. Tosin oli vielä käytävä Henkkamaukan kautta, koska tietty olin unohtanut sukkahousut, korut sekä tyttöjen hiuskoristeet. Mutta tuo shoppailureissu oli yhtä harvinainen ihme kuin vihreä aalto liikennevaloissa. KAIKKI löytyi yhdestä kaupasta ja yhdellä kierroksella. Korut oli alennuksessa ja olipa vielä tytöille uudet valkoiset bolerot laitettavaksi mekkojen päälle. Tämän onnistuneen shoppausreissun kätkin sydämeeni ja tutkiskelen sitä, kun taas joku kerta hikisenä kinkeän sovituskopissa sadatta vääränlaista vaatekappaletta päälle ja huomaan, kuinka jokainen leventää takapuolta tai mahaa mahdottoman paljon. 

Perillä sitten tulin huomanneeksi muutaman muunkin hudin pakkaushommasta. Olin epähuomiossa pakannut mukaan mm. kasan käsipyyhkeitä. Sinänsä ihan hyviä pyyhkeitä, mutta toki oltaisiin saatu varmasti käyttää vieraisilla myös talon käsipyyhkeitä. Toilettilaukun virkaa toimitti iso kangaskassi, kun kaappasin kiireessä mukaan koko vessankaapin sisällön. Ei ollut aikaa miettiä, mitä sitä tarvitsisi. Nyt ei ainakaan puuttuisi mitään. Ei edes käsipyyhkeitä. Kenkiäkin keräsin mukaan kassillisen, mutta isomman neidin juhlakengiksi olin valinnut puolta numeroa liian pienet avokkaat. Neiti urhoollisesti käveli tiukilla kengillä kirkko- ja edustushommat, kun lupasin, että saa sen jälkeen vaihtaa mukavampiin ja isompiin ballerinoihin. Kun tällaisia lupailee, kannattaisi ottaa mukaan kenkäparin molemmat osapuolet. Yhdellä kengällä ei tee ihan kamalasti. Toinen ballerina löytyi laukusta, mutta toinen oli jäänyt eteiseen lähtökiireessä. Tyttö otti sitten toiseen jalkaansa ballerinan ja toisessa jalassa lonksui musta juhlakenkä kantapää lintassa. Hyvin Robinia. Että Boom Kah! vaan...

Itse juhla oli ihana! <3 Morsiuspari oli upea ja minun ihanat morsiustytöt olivat niiiin suloisia. Minä sain taas kokeneena itkijänaisena vollottaa urakalla. Jos itkijänaisia palkattaisiin, minä olisin huippuluokkaa. Mekot kestivät juuri niin pitkään, kuin oli tarve. Pienemmän neidin konttaamiset rappusissa koituivat sitten organzan kohtaloksi, joka repeytyi irti saumasta. Isomman neidin iloloikat ja heittäytymiset pistivät satiinin niin kovalle koetukselle, että se koki organzan kohtalon. Yhden parsimiskerran jälkeen näin parhaaksi vaihtaa varamekot päälle. Niillä pääsi liikkumaan paremmin. Pienempi tättähäärä ehti vielä kurkistaa saippuakuplapulloon, ja kun ei näkynyt kunnolla, täytyi se kääntää ylösalaisin silmän päällä. No sitten näkyikin vielä huonommin, kun oli silmät täynnä saippuaa. Ja nenä. Ja suu. 

Kaikkiaan ihana, liikuttava, rakas, riemukas ja kertakaikkisen upea reissu. Kotimatka sujui väsyneissä tunnelmissa takapenkillä, etupenkkiläinen joutui olemaan vähän skarpimpi. Nyt kotona. Kello on kääntynyt maanantain puolelle. Hetken vielä pidän pään pilvissä ja tunnelmoin, ja sitten varustaudun maanantain järjestämiin yllätyksiin.