Ompelukärpänen

Minua puree aina ompelukärpänen tasaisin väliajoin. Joskus tämä tasainen väliaika voi lähennellä vuottakin, mutta varmaa on, että jossain vaiheessa se kuitenkin puree. Hyvin tyypillistä on, että syksyisin iskee ompeluinto, kun pihahommat on pakko lopettaa maan jäätyessä. 


 Kuusiveen silmähommien takia hänellä on päivittäin silmän peittohoito kaksi tuntia päivässä. Tämä aloitettiin jo kolme vuotta sitten. Jo alkuun oli selvää, että minkäänsorttinen silmän päälle liimattava lappu ei tule kysymykseenkään. Hommasta piti saada vähän motivoivampaa ja mielenkiintoisempaa. Niinpä ensin lähdimme googlettamaan silmälappuja. Ei löytynyt mitään. Sitten lähdimme itse askartelemaan lappua. Ensin prototyyppi pahvista, ja sen mukaan ompelua.

Ensin kokeilimme kuminauhan kanssa pidettävää. Homma ei pelittänyt ollenkaan. Naru luisui ja lappu oli miten sattuu. Sitten kokeilimme silmälaseihin kiinnitettävää. Keräsimme lelulaatikoista muovilla päällystettyjä rautalankoja ja pujottelimme niitä pidikkeiksi soikeaksi ommellun kangaslapun sisään. Sitten käänsimme langan päät alaspäin, jolloin lapun pystyi asettamaan silmälasin päälle niin, että se jäi roikkumaan siihen rautalangan koukuista. Tämäkin oli sitten pidemmän päälle hankalan oloinen ja huonosti pysyvä vaihtoehto.

Tässä pieni epäonninen ajatuskatko,
 ja tuli ommeltua röyhelö väärin päin.
Sitten vasta hoksasin, että miksi en tekisi lapusta sellaista, että silmälasit voisi pujottaa sen sisään. Kun ompelee lapun joustavasta kankaasta, sen saa pujotettua kohtuullisen helposti linssin ympärille. Usean kokeilun jälkeen alkoi löytyä meidän neidin silmän päälle sopiva lappu. Kangasta tuli olla vähintään neljä kerrosta, että lapsi ei näkisi lapusta läpi, ja laitoin lapun ympärille röyhelöt, että vilkuilu lapun yli tai ali ei onnistu.


Silmän päälle tummaa ja näkyviin
jotakin ihanaa blinb blingiä!
Tästä se sitten hiljalleen lähti tuotekehittely etenemään. :) Tytön kanssa kävimme etsimässä riittävän ihania kankaita, jotka motivoivat pitämään lappua. Yhteistä kankaille taitaapi olla kimallus. :D Erityisesti kultakangas ja paljetit on kovassa huudossa. Hiljalleen tekniikka hioutuu ja saan lappuihin vähän huolitellummat päät. Tärkeintä on, että neiti tykkää ja peittohoito olisi edes inansa miellyttävämpää hommaa. Ei kuitenkaan mikään iisi homma tirkistellä kaksi tuntia päivässä yhdellä silmällä, ja nimenomaan sillä, joka on se huonommin näkevä. Sitkeä sissi tuo minun kuusiveeni, kun valittamatta lappujaan valitsee ja niitä pitää.



Meillä kävi sellainen "tuuri", että tytön hyvällä ystävällä on myös peittohoito menossa. Ystävä sai viime vuonna päiväkodissa silmälasit ja aloitti hoidon. Nyt kun tytöt ovat eskarissa, hoksasin,että voisin tehdä neitokaisille samistelulaput. Tyttöni innostui ideasta välittömästi ja suunnitteli lapun ulkonäön pengottuaan hetken kangasvarastoani. Ja kultaa ja bling blingiä tuli näihinkin lappuihin. Yllätys oli iloinen, kun tyttö kiikutti ystävälleen samanlaisen lapun eskariin. Nyt kuulemma pitäisi tehdä muutama lisää, että voisivat aina edellisenä päivänä yhdessä sopia, että minkä lapun laittavat seuraavana päivän eskariin. Nainen on nainen minkä ikäisenä tahansa. :)



 Tästä hyrähti käyntiin tämänsyksyinen ompeluinnostus. Näin Pinjan Soma arki -blogissa ihanan ja yksinkertaisen ohjeen trikootumppujen tekemiseen, ja päätin tätä kokeilla. Toki oli saumuriohje, mutta eiköhän saisi ompelukoneellakin jonkinlaiset. Ohjeen kaavoja piti pienentää aikalailla, kun tumput oli tarkoitus ommella ysiveelle.

Siitä sitten alkoi elämäni ensimmäisten trikootumppujen ompelu. Minun ompeluni on aina ollut hieman sellaista soitellen sotaan -tyyppistä. Eli suurinpiirtein ja sinnepäin on minun tapani ommella. Ohjeet vilkaisen, jos niitä on ja kankaita leikkaan ilman kaavojen kiinnittämistä ja piirtämistä. Nautin siitä, että ei tarvitse, jos ei halua. Toki tämä näkyy joskus työn jäljessä, kun sovellan ja teen ilman kaavoja. Mutta kun omaksi ilokseni tätä teen, niin eipä siitä suurta haittaa pääse syntymään.

Näissä tumpuissa katselin ohjeita jopa kohtuullisen tarkkaan ja tein kaavatkin, mutta nuppineuloja en kauheasti jaksanut käyttää. Kun pääsin resorin ompelukohtaan, tuli mieleen, että pakosta sitä ei näin pitkävartisiin tumppuihin edes tarvi. Käytössä näkee tarkemmin, oliko kannattava päätös vai ei.

Heijastinnauhan ompelin molemmin puolin tumppua näkyvyyttä lisäämään. Aluksi jännitti, miten käy, kun nauha ei jousta yhtään, mutta ihan mukavasti se tuntui sujahtavan käteen kuitenkin. Vuorena paksu fleece, joten tumppujen pitäisi olla kohtuullisen lämpimät.

Seuraavaksi suunnitteilla itselle paita. Siihen otan kaavat lempipaidastani ja muokkaan hieman. Kankaat tuli ostettua yli vuosi sitten jonkun ompelukärpäsvaiheen aikana, mutta pureman vaikutus pääsi loppumaan, ennen kuin pääsin paitaan asti. Nyt täytyy pitää peukkuja, että tämä purema jaksaa kannatella minut paidan viimeistelyyn asti.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eläköön itsekeskeiset opettajaopiskelijat

Määrittämätön sopeutumishäiriö, somatisaatiotaipumus ja muita mukavia leimoja

Opettajat paskakuskeina