Tapaus vesipumppu

Meillä on yleensä aika huono tuuri autojen kanssa. Aina on jotakin. Erityisesti silloin, jos ne haistavat rahantulon. Autot siis. Silloin kannattaa auton läsnäollessa olla hyvin hiljaa. Kerran voitettiin Ässä-arvalla 500 euroa. Auto tuli seuraavana päivänä korjauksesta, lasku oli 1500 euroa. Myös silloin, kun rahaa sattuu olemaan erityisen vähän, autot tuppaavat kiusaamaan. Rahahuolia ei siis kannata puida autossa. Ja aina sattuu jos jonkinsorttisia tapauksia näiden raharohmujen kanssa. Oli ne sitten uusia, vanhoja tai jotakin siltä väliltä. Toki ihan uusista ei ole kokemusta, mutta silleen niinku kohtuullisen uusista.

Viime helmikuussa päätimme panostaa mun autoon. Kilometrejä kun tulee paljon, ja bensajuopponi imi mun lompakkoa kuiviin. Päätettiin ostaa sähköauto. Josko tulisi säästöä kulkemisesta. Toki osamaksusopimus nappasi oman osansa, mutta meidän laskujen mukaan tuo summa säästyi melkein jo bensakuluissa. Pohdittiin, pohdittiin, laskettiin ja päätettiin. Josko olisi sitten vähemmän korjattavaa, kun olisi vähän uudempi.

Mies löysi hyvän ja hienon. Söpön ja suloisen. Ja ennen kaikkea kohtuuhintaisen. Autokaupassa tarkistettu ja hyväksi todettu. Ilmastointi vielä takkuili, kun vesipumppu oli rikkinäinen. Ostosopimukseen kirjattiin, että pumppu korjataan ja ilmastointi laitetaan kuntoon autokaupan piikkiin. Olimme tyytyväisiä. Pääsimme hiihtolomareissulle uudella, luotettavammalla autolla. Toki vähän kylmä oli sisällä kun sähköllä ajoi, mutta sen kesti, kun tiesi ilmastoinnin olevan työn alla. Ja vielä jonkun toisen piikkiin.

Helmikuu vaihtui maaliskuuhun ja tilattua vesipumppua odotettiin saapuvaksi Suomeen. Maaliskuun lopulla soittelin perään ja vihdoin pumppu oli perillä. Auto huoltoon ja pumppu vaihtoon. Auto saatiin samana päivänä takaisin. Minä testaan tyytyväisenä ilmastointia. Ei lämmennyt. Minä soitan automyyjälle, joka selvittää huoltofirmasta, mikä mättää. Auto pyydetään takaisin. Autoliike antaa huoltoliikkeen yhteystiedot, että on helpompi sopia ajoista ilman välikäsiä. Uusi huoltoaika saatiin toukokuulle.

Selvisi, että yllättäen ja pyytämättä autossa olikin toinen vesipumppu. Huoltoliike oli ollut siinä uskossa, että niitä oli vain yksi. Mutta olikin kaksi. Yllätys! Ja tietenkin oli vaihdettu se väärä. Auto uudelleen minulle, ja uusi vesipumppu tilaukseen. Käsketään odottaa. En sitten tiennyt, että kauanko.

Juhannuksen jälkeen alkoi mietityttää, että kauanko vielä kestää. Soittelin perään. Huoltoliikkeen kaveri oli kovin ihmeissään, että eikös se vaihdettu jo. Ja minä selitän, että väärä pumppu vaihdettiin. Mies lupaa selvittää. Käskee soittaa takaisin, jos ei kuulu mitään. Ei kuulunut. Soitan perään. Taas sama rumba, että eikös se ollut jo vaihdettu. Ja minä taas, että juu, se väärä vaihdettiin. Mies lupaa selvittää ja lupaa soittaa takaisin. Ei soittanut, minä soitan. Ja selviää, että oli jättänyt tilaamatta uuden pumpun, kun oli ajatellut, että yksi on vaihdettu jo.

Pumppu laitettiin taas tilaukseen, ja taas odotellaan. Heinäkuun puolella soittelen taas, kun ei ole kuulunut mitään. Tässä vaiheessa lupasi selvittää, että missä pumppu on ja soittaa takaisin. Ei soittanut. Minä soitan elokuussa. Sanoo, ettei ole tullutkaan, että tilataan uudelleen. Syyttää monisanaisesti varaosia välittävää firmaa, kuulemma eivät osaa yhtään mitään. Käskee minua soittamaan ja muistuttamaan häntä tasaisin väliajoin, että pystyvät pistämään painetta tyhmän varaosanfirman suuntaan. Minä toimin sihteerinä ja muistuttelen whatsappilla. Vastaukseksi saan, että ei, ei ja ei.

Elokuun lopulla tapahtuu ihme. Pumppu on saapunut. Ou jee. Sovitaan uusi huoltoaika ja minä vien auton taas. Samaan aikaan kullanmurustani on tullut pikkuperkele, eli autoni herjaa vikavalolla. Aloitti samana päivänä, kun postista kolahti veronpalautuslaput. Ahne paskiainen. Kysyn huoltofirmalta, että voivatko samalla katsoa, mikä juttu vikavalon takana on. Vannotan vielä, että soittavat ennen kuin tekevät mitään, ettei tule yllätyslaskuja. Lupaavat soittaa. Järjestän itselleni kyydin pois ja odotan illan.

Kuinka ollakaan, soittoa ei kuulu. Odotan yön yli ja soitan takaisin. Kysytään, että eikö ole soitettu. NO EI OLE. Kerrotaan, että pumppu on väärä. Taas. Kuulemma varaosafirman syytä, aivan saamattomia tolvanoita täynnä. Minä kuuntelen monologia tyhmästä varaosafirmasta ja odotan, että mitä nyt. Mies lupaa selvittää ja soittaa takaisin. Tällä kertaa oikeasti soittaakin. Käskee tulla hakemaan auton pois, kun ei nyt mitään voi tehdä. Vikavalosta kertoo sen verran, että jonkun jarrurataksen väliin on mennyt kivi ja rikkonut kaksi hammasta rataksesta. Mutta siihenkin pitää tilata osa, ei voi heti korjata. Minä lupaan hankkia kyydin ja tulla hakemaan auton pois.

Isä heittää perille, minä menen odottamaan autoani. Isä lähtee asioilleen. Puolen tunnin odottamisen jälkeen selviää, että vieläkään ei ole selvää, että mikä osa pitäisi tilata siihen jarruhommaan. Kuulemma se tyhmä varaosafirma ei osaa mitään. Ihan avuttomia ja silleen, eivät löydä sitä varaosaa ohjelmasta. Sitten kuuntelen kahden miehen dialogia siitä, että mitä nyt. Puhutaan purkamisesta, kokoamisesta, tunkilla olemisesta, kolmesta päivästä, jarrurattaista, vara-autoista ja muustakin mahdollisesti. Selviää, että haluavatkin pitää auton heillä, että saavat purkaa osan irti ja katsoa tarkkaan, mikä osa on rikki. Luonnollisesti minä maksan tuntitaksaa purkamisesta. Ja kokoamisesta.

Sitten taas jumalatonta monologia oikean varaosan tilaamisesta ja auton purkamisesta. Tarjotaan vara-autoa kympin päivähintaan. Kieltäydyn. Lähden selvittämään kyytiä kotiin. Mies lähtee ajamaan kohti huoltofirmaa. Minä soitan siihen tyhmään varaosafirmaan, joka ei osaa mitään ja sotkee kaiken. Kertovat, että tarvitsen autooni ABS-kehän. Käskevät kysymään, että mikä kehistä on rikki, niin laittavat tilaukseen.

Menen kertomaan, että se tyhmä ja saamaton varaosafirma kysyy, että mikä kehä on rikki. Huoltofirman mies kertoo silmät selällään, että oikea etu. Minä kerron tyhmälle ja saamattomalle varaosafirmalle, että se on oikea etu. Tyhmä ja saamaton varaosafirma lupaa sen viikossa. Vinkkaavatpa siinä sivussa, että vesipumppu tulee lennolla jo huomenna. Selvästi tyhmää ja saamatonta.

Minä soitan miehelle ja raportoin tilanteesta. Mies kääntyy kotia kohti. Samalla soittaa autofirmalle ja kysyy, onko pakko jatkaa tätä farssia tämän huoltofirman kanssa. Autofirman mies on aivan ihmeissään ja lupaa, että todellakin saa vaihtaa huoltofirmaa. Autofirman mies soittaa huoltofirman miehelle, että kiitosta vaan, nyt asiakas vie auton muualle kun autoa ei vieläkään ole korjattu. Huoltofirman mies kertoo, että juuri ollaan sopimassa rouvan kanssa uutta aikaa ja tuijottaa minua syyttävästi. Ettäs kehtasin. Sitten alkaa puhua ABS-kehän vianmäärityksen laskuttamisesta. Että saavat omansa pois. Minä rutistan pankkikorttiani ja odotan tuomiota.

Mieheni soittaa huoltofirman miehelle ja kertoo mielipiteensä siitä, että seitsemän kuukautta on odotettu yhtä helvetin vesipumpun vaihtoa ja ravattu kodin ja huoltofirman välillä sen miljoona kertaa. Huoltofirman mies kertoo, kuinka tyhmä ja saamaton on varaosafirma, käskee olla vihainen sille varaosafirmalle. Kun se on tyhmä ja saamaton. Mies kysyy, että olisiko huoltofirmalla kuitenkin jonkinsorttista vastuuta, kun ei ole yhtä pumppua saanut vaihtoon seitsemässä kuukaudessa. Huoltofirman mies kertoo, että kun se varaosafirma on niin tyhmä ja saamaton. Siinä vaiheessa mies kertoo, että kohta verisuoni pullistuu päästä, jos vielä kerran kuulee tyhmästä ja saamattomasta varaosafirmasta. Huoltofirman mies kertoo, kuinka tyhmä ja saamaton on tämä varaosafirma. Sitten miehen verisuoni pullistuu jo aika verbaalisesti. Vihjaisee huoltofirman miehen kyvyttömyydestä korjata autoja. Sitten pullistuu huoltofirman miehen verisuoni. Koska HÄN OSAA korjata.

Puhelu loppuu tuloksettomana. Huoltofirman mies mutisee osaavansa korjata. Ja ei tässä edes ole kiire, kun ei ole edes kylmät ilmat. Mutta kun häntä ei uskota, että varaosafirma on tyhmä ja saamaton. Minä muistutan, että ehkä jotakin osuutta saattaisi hänelläkin olla, kun kerran on unohtanut tilata pumppua. Tästä kimpaantuneena mies raahaa autoasentaja-Mikan paikalle. Tenttaa, että eikös se tilattu silloin kesäkuussa. Tai joskus silloin. Autoasentaja-Mika tuijottelee seinille ja mutisee, että ei saanut asialle vahvistusta, niin... Huoltofirman mies mutisee omiaan ja laskuttaa. 85 euroa. Kiitos ja heippa. Saan avaimet käteeni ja kävelen autolle. Auton ovet eivät aukea. Huomaan, että sain väärät avaimet. Menen takaisin, huoltofirman mies jyrähtää, että kuka helvetti on sekoillut. Ja huomaa, että antoi avaimet väärästä kuoresta.

Nyt minulla on helmikuussa ostettu auto, joka ei edelleenkään puhalla lämmintä ilmaa. Huomenna viemme auton sinne tyhmään ja saamattomaan varaosafirmaan, se kun huoltaa myös sähköautoja.

Sanotaan, että miehet ovat putkiaivoja, ja naiset tippaleipäaivoja. Mun täytyy nyt kyllä sanoa, että mun tippaleipä ei kyllä pysynyt nyt putkien menossa mukana. Jäin pohtimaan mm. seuraavia asioita:

- Jos tyhmän ja saamattoman varaosafirman mukaan vesipumppu tulee päivässä, niin miksi minä olen odottanut sitä perkeleen pumppua helmikuusta asti?
- Jos kaikki on sen tyhmän ja saamattoman varaosafirman syytä, niin miten ihmeessä huoltofirma ei tiennyt autossani olevan kahta vesipumppua? Minä en käsitä, miten se voi olla tyhmän ja saamattoman varaosafirman syytä.
- Miten hitsissä asiakkaan tehtävä on toimia huoltofirman sihteerinä ja muistuttaa vesipumpun tilaamisesta. Pumpun, jonka pitäisi tulla päivässä.

Mutta mä olen vaan nainen. Mitä tämmönen tippaleipä mistään mitään tietää.