Projekteja

Syksyllä ojaan umpimähkään kylvetyt
tulppaanit yllättivät keväällä iloisesti.
Kesäloman alkaessa lapiomuija aktivoitui rytinällä ja lapionkolinalla. Suunnitelmat olivat taas suuret. Viime vuonna aloitettu ojaprojekti täytyy ainakin saada loppuun. Toinen puoli alkaa olla melko valmis, vielä pientä säätöä tarvitsee tehdä. Keväällä olisin kehrännyt, jos olisin osannut, kun ojasta nosti päätään ihanat punaiset tulppaanit. I-HA-NAA. Rikkaruohojen poistaminen ei ihan täysin onnistunut, joten niitä sieltä puskee, mutta mikäpä niitä nyppiessä. Ensin kuitenkin ojan toinen puoli on saatava kuosiin. Viime vuonna lapioin pohjauoman riittävän syväksi, että vesi pääsee kulkemaan. Kesäkuun alkuun sitten kaivoin ruohot pois ojan pientareilta. Muutaman päivän vietin siis kirjaimellisesti katuojassa joko istuen, kontaten tai seisten. Sitten kun ruohot oli lapioitu pois, aloitin istutuspuuhat. Vuorenkilpeä ja saniaista aivan ojan toiseen päähän. Muutama kukkapenkistä pois kaivettu lilja ja muutama kivi. Vielä näyttää kovin keskeneräiseltä, mutta tämä onkin projekti. Arvioitu valmistumisaika joskus tulevaisuudessa.

Kun ojassa konttaaminen alkoi kyllästyttää, päätin siirtyä seuraavaan lapioimishommaan. Tämänhetkinen villitykseni on reunustaminen soralla. Minä kun hoidan meillä ruohonleikkuun, tekisin siitä mielelläni helpompaa. Ärsyttävintä ikinä on kukkapenkkien ja muiden reunat, joita ei saa ajettua siististi. Viime vuonna jo aloitin tämän reunustushomman, mansikkapenkkien, sadevesikourujen sekä piskuisen kasvimaani kanssa. Tänä vuonna päätin aloittaa isosti ja reunustaa ensitöikseni leikkimökin ympäristön.



Kavereilta saimme valkoisia tiiliä, kun purkivat roskakatoksensa. Siitä minulle pälkähti sitten mieleen, että voisin laittaa soran ihan leikkimökin viereen ja ruohon sekä soran väliin tulisi nämä tiilet estämään ruohon leviämistä soran puolelle. Tuumasta toimeen. Homman piti olla nopeasti ohi.



Sitten tuli mieleen, että kaivetun maan voisis hyödyntää uuden vadelma-alueen pohjana. Sitten tuli mieleen, että leikkimökin edessä olevan hiekkalaatikonkin voisi kiertää tiilireunuksella.





Sitten kun olin kaivanut siitä hiekkalaatikon kohdan, tuli mieleen, josko laittaisi koko edustan soralle. Sitten tuli mieleen, että viisiveen kukkapenkin allekin on hyvä laittaa soraa, ettei sitten sinne jää rikkaruohon juuria. Työnsin kukkapenkin lumikolaan, ja sain sillä laatikon siirtymään siististi.

Ja ennen kuin huomasinkaan, homma oli riistätytynyt käsistä. Siinä sivussa lapioin tien sivut puhtaaksi ruohosta, pesin kaikki matot ja aloitin jumalattoman juhannussiivouksen. Niin, ja terassi ja trampoliini täytyi siivota, ikkunat pestä, alakerta siistiä, kuistin lasit pestä... Kun ennen juhannusta pitää. Kivaahan on touhuta, mutta himppasen meinasi pistää kiirettä, että juhannukseksi ehtisi saada siistin kodin. Onneksi äiti tuli ja pelasti ikkunanpesulta ja siistipä samaan rahaan (tai siis ilmaiseksi) alakerrankin. Ihanaa, sillä minä yksinkertaisesti INHOAN ikkunoiden pesua. Sitten jäi vielä vain muutama muu projekti.

Useampana iltana jaloissa oli hippasen jälkeä
työteliäästä päivästä...
Leikkimökin reunustusprojekti valmistui kuin valmistuikin hyvissä ajoin ennen juhannusta, ja kotikin oli siisti. Soran luonnollisesti kaavin pihasta ajotieltä, kun en tykkääkään sorasta ajotiellä. Soran pölyäminen ärsytti sen verran sitten hengitysteitä, että joku nuhapöpö pääsi minussa mellastamaan, ja juhannuksen sitten vietinkin räkätaudissa. Mutta oli se sen arvoista! Ihana reunus! Toki ammattilaiset tekevät hienommin, mutta lapiomuijilla on lupa tehdä ihan niin kuin huvittaa. :)


Se on kyllä käsittämättämän ihanaa hommaa tuo lapioiminen. Varsinkin nyt, kun moni muu asia on selän takia kielletty. Ja oikeasti, lapioiminen tuntuu tekevän ihan hyvää selälle, kun on  todella tarkkana lapioimisasennoista. Siitä saan myös sen hikiliikunnan tunteen, kun juosta ei saa.

Appikin on alkanut nimittää minua maansiirtokoneeksi. Ei niin kovin naisellinen nimitys, mutta hyväksyn. Jos onnistun saamaan valmiiksi kaikki ne projektit, mitä olen lapion kanssa suunnitellut, niin kyllä sitä on tullut siirrettyä maata jo pienen kuormalavallisen verran ainakin. Ja tämä siis vain tänä kesänä. Minä ja Fiskars otamme siis tittelin ylpeinä vastaan ja lähdemme innolla kohti seuraavaa projektia.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eläköön itsekeskeiset opettajaopiskelijat

Määrittämätön sopeutumishäiriö, somatisaatiotaipumus ja muita mukavia leimoja

Opettajat paskakuskeina