Projekteja
Syksyllä ojaan umpimähkään kylvetyt tulppaanit yllättivät keväällä iloisesti. |
Kun ojassa konttaaminen alkoi kyllästyttää, päätin siirtyä seuraavaan lapioimishommaan. Tämänhetkinen villitykseni on reunustaminen soralla. Minä kun hoidan meillä ruohonleikkuun, tekisin siitä mielelläni helpompaa. Ärsyttävintä ikinä on kukkapenkkien ja muiden reunat, joita ei saa ajettua siististi. Viime vuonna jo aloitin tämän reunustushomman, mansikkapenkkien, sadevesikourujen sekä piskuisen kasvimaani kanssa. Tänä vuonna päätin aloittaa isosti ja reunustaa ensitöikseni leikkimökin ympäristön.
Sitten tuli mieleen, että kaivetun maan voisis hyödyntää uuden vadelma-alueen pohjana. Sitten tuli mieleen, että leikkimökin edessä olevan hiekkalaatikonkin voisi kiertää tiilireunuksella.
Sitten kun olin kaivanut siitä hiekkalaatikon kohdan, tuli mieleen, josko laittaisi koko edustan soralle. Sitten tuli mieleen, että viisiveen kukkapenkin allekin on hyvä laittaa soraa, ettei sitten sinne jää rikkaruohon juuria. Työnsin kukkapenkin lumikolaan, ja sain sillä laatikon siirtymään siististi.
Ja ennen kuin huomasinkaan, homma oli riistätytynyt käsistä. Siinä sivussa lapioin tien sivut puhtaaksi ruohosta, pesin kaikki matot ja aloitin jumalattoman juhannussiivouksen. Niin, ja terassi ja trampoliini täytyi siivota, ikkunat pestä, alakerta siistiä, kuistin lasit pestä... Kun ennen juhannusta pitää. Kivaahan on touhuta, mutta himppasen meinasi pistää kiirettä, että juhannukseksi ehtisi saada siistin kodin. Onneksi äiti tuli ja pelasti ikkunanpesulta ja siistipä samaan rahaan (tai siis ilmaiseksi) alakerrankin. Ihanaa, sillä minä yksinkertaisesti INHOAN ikkunoiden pesua. Sitten jäi vielä vain muutama muu projekti.
Useampana iltana jaloissa oli hippasen jälkeä työteliäästä päivästä... |
Se on kyllä käsittämättämän ihanaa hommaa tuo lapioiminen. Varsinkin nyt, kun moni muu asia on selän takia kielletty. Ja oikeasti, lapioiminen tuntuu tekevän ihan hyvää selälle, kun on todella tarkkana lapioimisasennoista. Siitä saan myös sen hikiliikunnan tunteen, kun juosta ei saa.
Appikin on alkanut nimittää minua maansiirtokoneeksi. Ei niin kovin naisellinen nimitys, mutta hyväksyn. Jos onnistun saamaan valmiiksi kaikki ne projektit, mitä olen lapion kanssa suunnitellut, niin kyllä sitä on tullut siirrettyä maata jo pienen kuormalavallisen verran ainakin. Ja tämä siis vain tänä kesänä. Minä ja Fiskars otamme siis tittelin ylpeinä vastaan ja lähdemme innolla kohti seuraavaa projektia.
Kommentit
Lähetä kommentti