Elämän ja kuoleman kysymyksiä
Tyttöseni syövät sulassa sovussa iltapalaa, ja minä ajattelen käydä pikasuihkussa sillä aikaa. Huikkaan neideille, että menen suihkuun, johon reagoidaan melkolailla samoin kuin norsu pölyhiukkaseen. Ei siis mitenkään.
Sipsuttelen alakertaan, avaan suihkun. Noin 30 sekunnin päästä alkaa kuulua rappusten yläpäästä aivan järjetön älämölö. Äänenvoimakkuudesta päätellen vähintäänkin jokin vakava tapaturma on sattunut. Yritän huutaa, että olen suihkussa, ja saa tulla alas kertomaan asiansa. Vastauksesti pikkuneiti karjuu mitää mahtipontisesti. Vihdoin luovuttaa ja kipittää alakertaan. Tämä äärettömän hätäinen ja tärkeä asia oli, että saako ottaa lisää kaakaota. Toki vaati kiireellistä huomiota.
Jatkan suihkuttelua, ja noin minuutin päästä seisoo isompi neiti syyttävän näköisenä ovensuussa: "Sä en vastannut mitään, kun mä huusin." Tietty, anteeksi, en ollut nyt riittävän tarkkana. Pahoitteluni. Tämän äärettömän hätäisen ja tärkeän asian aihe oli, että kun hän on ottanut uuden riisikakkupaketin ja avannut sen, niin voiko sitten sieltä ottaa riisikakun. Että näin. Tokihan paketin voi avata, mutta ottaminen on tietysti aivan eri asia.
Viivyin alakerrassa vajaat viisi minuuttia. Onhan se rankkaa odottaa tuo aika. Jospa hankkisin korvanapin ja radiopuhelimet tyttösille, niin voisivat karjahdella korvaani aina juuri sillä sekunnilla, kun minä satun heidän mieleensä popsahtamaan. Eihän mulla ole mitään muuta. Vapaa-ajan harrastuksiini kuuluu seisoa nurkan takana ja odottaa, josko kullanmuruni sattuisivat tarvitsemaan. Tähän keskityn koko sielullani ja sydämelläni.
Sipsuttelen alakertaan, avaan suihkun. Noin 30 sekunnin päästä alkaa kuulua rappusten yläpäästä aivan järjetön älämölö. Äänenvoimakkuudesta päätellen vähintäänkin jokin vakava tapaturma on sattunut. Yritän huutaa, että olen suihkussa, ja saa tulla alas kertomaan asiansa. Vastauksesti pikkuneiti karjuu mitää mahtipontisesti. Vihdoin luovuttaa ja kipittää alakertaan. Tämä äärettömän hätäinen ja tärkeä asia oli, että saako ottaa lisää kaakaota. Toki vaati kiireellistä huomiota.
Jatkan suihkuttelua, ja noin minuutin päästä seisoo isompi neiti syyttävän näköisenä ovensuussa: "Sä en vastannut mitään, kun mä huusin." Tietty, anteeksi, en ollut nyt riittävän tarkkana. Pahoitteluni. Tämän äärettömän hätäisen ja tärkeän asian aihe oli, että kun hän on ottanut uuden riisikakkupaketin ja avannut sen, niin voiko sitten sieltä ottaa riisikakun. Että näin. Tokihan paketin voi avata, mutta ottaminen on tietysti aivan eri asia.
Viivyin alakerrassa vajaat viisi minuuttia. Onhan se rankkaa odottaa tuo aika. Jospa hankkisin korvanapin ja radiopuhelimet tyttösille, niin voisivat karjahdella korvaani aina juuri sillä sekunnilla, kun minä satun heidän mieleensä popsahtamaan. Eihän mulla ole mitään muuta. Vapaa-ajan harrastuksiini kuuluu seisoa nurkan takana ja odottaa, josko kullanmuruni sattuisivat tarvitsemaan. Tähän keskityn koko sielullani ja sydämelläni.
Kommentit
Lähetä kommentti