Liike on lääke
Kun oikein ketuttaa, mene lenkille. Väsähdin pohtimaan, josko olen kipeänä ja otin lääkekuurinomaisen liikunta-annoksen. Kevyttä kävelyä, pihahommia, liikesarjoja treeneissä ja kehonhuoltoa. Aa että, kun teki gutaa. Tällä kertaa liikunta auttoi kurkkukipuiluunkin ja olo helpotti fyysisesti. Jopa sitkeästi mukana matkustanut alaselän kipu helpotti vähän.
Se on jännä, mitä liikunta tekee mielellä. Usein saatan olla kiukkuinen kuin ampiainen ennen liikuntaa. Murisen ja ärisen kaikelle. Ja kas kummaa, liikuntasuorituksen jälkeen kotiin saapuu zen-vaimoäiti, joka juttelee mukavia ja huokuu hyvää oloa. Endorfiinit on kova sana.
Torstaisen mörököllikohtauksen jälkeen elämä valostui kummasti. Perjantaina tuusasin pihassa auringonvalossa. Leikkasin omenapuita ja lapioin lunta. Ja vitsit, kun oli kivaa!
Saman efektin kokee siivouksen kanssa. Kun pyörii sotkuisessa kodissa, se siivouksen aloittaminen tuntuu maailman vastenmielisimmältä hommalta. Mutta silti sotku ärsyttää. Sitä sitten aikansa pyörii pinna tiukalla sotkuista marmattaen, kunnes saa siivousvaihteen päälle. Ja kun se on ohi, taas on zen-vaimoäiti paikalla. Olenkin miettinyt, onko tässä se siivouksesta tullut liike osittain tuomassa endorfiineja kehoon, vai onko kyseessä vain ja ainoastaan siistin kodin aiheuttama hyvä mieli. No, yhtä kaikki, kunhan vain saan zen-hetkeni.
Nyt taas on kurkkukipu palannut ja vanhempi neitokainen nappasi itselleen influenssa numero kakkosen. Mörökölliäiti on kuitenkin pysynyt aisoissa.
Se on jännä, mitä liikunta tekee mielellä. Usein saatan olla kiukkuinen kuin ampiainen ennen liikuntaa. Murisen ja ärisen kaikelle. Ja kas kummaa, liikuntasuorituksen jälkeen kotiin saapuu zen-vaimoäiti, joka juttelee mukavia ja huokuu hyvää oloa. Endorfiinit on kova sana.
Torstaisen mörököllikohtauksen jälkeen elämä valostui kummasti. Perjantaina tuusasin pihassa auringonvalossa. Leikkasin omenapuita ja lapioin lunta. Ja vitsit, kun oli kivaa!
Saman efektin kokee siivouksen kanssa. Kun pyörii sotkuisessa kodissa, se siivouksen aloittaminen tuntuu maailman vastenmielisimmältä hommalta. Mutta silti sotku ärsyttää. Sitä sitten aikansa pyörii pinna tiukalla sotkuista marmattaen, kunnes saa siivousvaihteen päälle. Ja kun se on ohi, taas on zen-vaimoäiti paikalla. Olenkin miettinyt, onko tässä se siivouksesta tullut liike osittain tuomassa endorfiineja kehoon, vai onko kyseessä vain ja ainoastaan siistin kodin aiheuttama hyvä mieli. No, yhtä kaikki, kunhan vain saan zen-hetkeni.
Nyt taas on kurkkukipu palannut ja vanhempi neitokainen nappasi itselleen influenssa numero kakkosen. Mörökölliäiti on kuitenkin pysynyt aisoissa.
Kommentit
Lähetä kommentti