Valivaliruikutus
Juuri kun pikkukirppu sai korvalääkäriltä puhtaat korvat -merkinnän, tuli uusi nuha. Ja korvatulehdus, tietty. Kuumetta riittävästi juuri palmusunnuntain kynnyksellä. Ja kun tyttö on viikkotolkulla kysynyt päivittäin, että joko tänään virpomaan. Pakkohan sitä oli käydä vähän naapureita kiertämässä, tytön voinnin mukaan. Ja sitten lääkäriin. Olisi mielellään virponut lääkärissäkin, mutta en uskaltanut antaa ottaa allergisoivaa pajunvitsaa sinne. Niinpä pikkunoita tyytyi vain noitamaiseen olemukseen ilman vitsoja.
Isompi neiti nappasi myös nuhan, mutta onneksi lievemmän oloisen. Kurkkukipua ja kurjaa oloa, mutta ei kuumetta. Ja mulla on sitten ollut kurkkukipua ja hengitysoireita. Kun selvittiin pahimmasta korvapotilaan kanssa, mulla meni ääni. Ei nuhaa, ei kuumetta, ei mitään. Mutta kurkku kipeä. Ja kähinä. Ärsyttävää.
Tänä aamuna olin valmis heittäytymään maahan ja kirkumaan, kun sain skrapata auton ikkunat sekä ulkoa että sisältä. Mutta kun ei voi edes uskottavasti kirkua ilman ääntä. Enintään kähistä uhkaavasti. Maaliskuu on loppumassa, ja pakkasta edelleen 14 aamuisin. Mä en vaan jaksais enää odottaa sitä kevättä. Kylmä maaliskuu pitäisi olla laiton.
Töissä kähisin tunnista toiseen. viimeisellä tunnilla yksi oppilas kysyi: "Kannattiko edes tulla tolla äänellä?" Indeed. Mutta kun. Ei mulla ole mitään. Paitsi kurkku kipeä ja ääni pois. Ja töitäkin olisi kiva tehdä. Tyhmää, ärsyttävää.
Selkä on kipeä ja sokeria tekisi mieli mussuttaa suoraan pussista. Käsittämätöntä, kuinka addiktoiva aine se on. Anonyymi sokeriholisti. Rasittavaa.
Siinä taisi olla kaikki. Ei mulla muuta. Eli paskemminkin voisi olla. Kun riehaantuu positiiviseksi. Huomenna lupaan valua hunajaa ja oksentaa sateenkaaria. Tai jotain ylisöpöä ja ihanaa.
Isompi neiti nappasi myös nuhan, mutta onneksi lievemmän oloisen. Kurkkukipua ja kurjaa oloa, mutta ei kuumetta. Ja mulla on sitten ollut kurkkukipua ja hengitysoireita. Kun selvittiin pahimmasta korvapotilaan kanssa, mulla meni ääni. Ei nuhaa, ei kuumetta, ei mitään. Mutta kurkku kipeä. Ja kähinä. Ärsyttävää.
Tänä aamuna olin valmis heittäytymään maahan ja kirkumaan, kun sain skrapata auton ikkunat sekä ulkoa että sisältä. Mutta kun ei voi edes uskottavasti kirkua ilman ääntä. Enintään kähistä uhkaavasti. Maaliskuu on loppumassa, ja pakkasta edelleen 14 aamuisin. Mä en vaan jaksais enää odottaa sitä kevättä. Kylmä maaliskuu pitäisi olla laiton.
Töissä kähisin tunnista toiseen. viimeisellä tunnilla yksi oppilas kysyi: "Kannattiko edes tulla tolla äänellä?" Indeed. Mutta kun. Ei mulla ole mitään. Paitsi kurkku kipeä ja ääni pois. Ja töitäkin olisi kiva tehdä. Tyhmää, ärsyttävää.
Selkä on kipeä ja sokeria tekisi mieli mussuttaa suoraan pussista. Käsittämätöntä, kuinka addiktoiva aine se on. Anonyymi sokeriholisti. Rasittavaa.
Siinä taisi olla kaikki. Ei mulla muuta. Eli paskemminkin voisi olla. Kun riehaantuu positiiviseksi. Huomenna lupaan valua hunajaa ja oksentaa sateenkaaria. Tai jotain ylisöpöä ja ihanaa.
Kommentit
Lähetä kommentti