Mistä vauvat tulevat...
Minä oikeasti olen luullut, että pystyn puhumaan lasteni kanssa asiasta kuin asiasta. Mutta sitten... Tokaluokkalaiseni alkoi oikein kunnolla selvittää, että miten oikein ne lapset sitten saavat alkunsa. Ja minä menin ihan lukkoon.
Tämä tokaluokkalainen ei ole sen suuremmin osoittanut kiinnostusta näihin asioihin aikaisemmin. Enemmän tyttö on halunnut tietää, mistä kaikki on saanut alkunsa ja miksi. Yleensä automatkat ovat varsinaisia kuulusteluja, kun takapenkki tykittää kysymyksiä tulemaan.
Nyt sitten tyttöjen vauvakirjojen ihastelu viritti keskustelun uudelleen. "Siis miten ne vauvat sitten tulevat sinne äidin mahaan? Miten se isä antaa sen siittiön äidille? Mää en nyt oikeen ymmärrä, miten se tapahtuu." Ja minä jäädyin taas. Yritin kovin rennosti selittää, mutta kun piti tuohon tekniseen toteutukseen syventyä, alkoi takeltelu. Mitä jokainen kunnon äiti tekee siinä vaiheessa? Ostaa lisäaikaa....
Sain viivytettyä keskustelua sen verran, että tyttöjen tramppatreeni alkoi ja minä pääsin kaverin luo hiomaan strategiaa. Huhhuh, miten voikin olla niin vaikeaa. Sitä alkaa miettiä, että millä sanoilla sitä oikein voi asiaa käsitellä, että menee tuon ikäiselle oikealla tavalla jakeluun. Saatikka sitten sille viisiveelle, joka korvat höröllä kuuntelee vieressä. Kun tuo vanhempi ei ole näistä asioista ollut niin kiinnostunut, niin tämä nuorempi on ollut senkin edestä.
Trampan jälkeena alkoi kuulustelu välittömästi uudelleen: "Siis miten se siemen siirtyy sinne kohtuun?" Koko automatkan selitin kuinka ne siittiöt valmistuvat kivespusseissa ja sieltä sitten siirtyvät pippeliin, kun mies laittaa pippelin naisen pimppiin. Sain miettiä vastauksia mm. seuraaville kysymyksille:
- "Siis miten ne siittiöt siirtyy sieltä pusseista sinne pippeliin? Mistä ne tietää just silloin siirtyä?"
- "Voiko ne siirtyä vahingossa? Mitä jos joku laittaa sen siittiön salaa?"
- "Mitä jos ei halua miestä, mutta haluaa lapsen? Mitä jos haluaa miehen, muttei halua lasta?"
- "Voiko joku laittaa sen siittiön väkisin?"
Tässä vaiheessa sitten jo keskusteltiin siitä, että kukaan ei saa kosketella omia henkilökohtaisia kehonosia väkisin, sitten oltiinkin jo siirrytty keinohedelmöitykseen ja adoptioon. Tämän jälkeen tuli huoli, että mitä jos me annammekin heidät adoptoitavaksi. Kun se saatiin selvitettyä, kysyy viisivee, että onko keinohedelmöitys pimppien laittamista yhteen. Tämän jälkeen isompi oli huolissaan, josko hän tulee raskaaksi, koska raskaana voi olla pahoinvointia jostain ruoka-aineista ja hänellä on laktoosi-intoleranssi. Ja miljoona muuta kysymystä. Minä pääosin mietin, traumatisoinko lapseni ja saadaanko sosiaalitoimi seuraavana päivän oven taakse. Minä kun oikeasti luulin, että handlaisin rennosti nämä keskustelut. NOT.
Kotona sitten oli vielä vastattava pohdintaan mm. siitä, että miksi sitten se pippeli laitetaan pimppiin, jos ei halua lasta. Että onko siinä jotakin muuta kuin lapsen saaminen. Siinä sitten juteltiin parisuhteesta ja puolison rakastamisesta sekä läheisyyden eri asteista. Joihinkin vastasin vain yksinkertaisesti, että se on sitten semmoinen asia, mikä vasta aikuisena tarvitsee käsitellä ja pohtia.
Huh, kaikkeni annoin. Olipahan keskustelu.
Tämä tokaluokkalainen ei ole sen suuremmin osoittanut kiinnostusta näihin asioihin aikaisemmin. Enemmän tyttö on halunnut tietää, mistä kaikki on saanut alkunsa ja miksi. Yleensä automatkat ovat varsinaisia kuulusteluja, kun takapenkki tykittää kysymyksiä tulemaan.
Nyt sitten tyttöjen vauvakirjojen ihastelu viritti keskustelun uudelleen. "Siis miten ne vauvat sitten tulevat sinne äidin mahaan? Miten se isä antaa sen siittiön äidille? Mää en nyt oikeen ymmärrä, miten se tapahtuu." Ja minä jäädyin taas. Yritin kovin rennosti selittää, mutta kun piti tuohon tekniseen toteutukseen syventyä, alkoi takeltelu. Mitä jokainen kunnon äiti tekee siinä vaiheessa? Ostaa lisäaikaa....
Sain viivytettyä keskustelua sen verran, että tyttöjen tramppatreeni alkoi ja minä pääsin kaverin luo hiomaan strategiaa. Huhhuh, miten voikin olla niin vaikeaa. Sitä alkaa miettiä, että millä sanoilla sitä oikein voi asiaa käsitellä, että menee tuon ikäiselle oikealla tavalla jakeluun. Saatikka sitten sille viisiveelle, joka korvat höröllä kuuntelee vieressä. Kun tuo vanhempi ei ole näistä asioista ollut niin kiinnostunut, niin tämä nuorempi on ollut senkin edestä.
Trampan jälkeena alkoi kuulustelu välittömästi uudelleen: "Siis miten se siemen siirtyy sinne kohtuun?" Koko automatkan selitin kuinka ne siittiöt valmistuvat kivespusseissa ja sieltä sitten siirtyvät pippeliin, kun mies laittaa pippelin naisen pimppiin. Sain miettiä vastauksia mm. seuraaville kysymyksille:
- "Siis miten ne siittiöt siirtyy sieltä pusseista sinne pippeliin? Mistä ne tietää just silloin siirtyä?"
- "Voiko ne siirtyä vahingossa? Mitä jos joku laittaa sen siittiön salaa?"
- "Mitä jos ei halua miestä, mutta haluaa lapsen? Mitä jos haluaa miehen, muttei halua lasta?"
- "Voiko joku laittaa sen siittiön väkisin?"
Tässä vaiheessa sitten jo keskusteltiin siitä, että kukaan ei saa kosketella omia henkilökohtaisia kehonosia väkisin, sitten oltiinkin jo siirrytty keinohedelmöitykseen ja adoptioon. Tämän jälkeen tuli huoli, että mitä jos me annammekin heidät adoptoitavaksi. Kun se saatiin selvitettyä, kysyy viisivee, että onko keinohedelmöitys pimppien laittamista yhteen. Tämän jälkeen isompi oli huolissaan, josko hän tulee raskaaksi, koska raskaana voi olla pahoinvointia jostain ruoka-aineista ja hänellä on laktoosi-intoleranssi. Ja miljoona muuta kysymystä. Minä pääosin mietin, traumatisoinko lapseni ja saadaanko sosiaalitoimi seuraavana päivän oven taakse. Minä kun oikeasti luulin, että handlaisin rennosti nämä keskustelut. NOT.
Kotona sitten oli vielä vastattava pohdintaan mm. siitä, että miksi sitten se pippeli laitetaan pimppiin, jos ei halua lasta. Että onko siinä jotakin muuta kuin lapsen saaminen. Siinä sitten juteltiin parisuhteesta ja puolison rakastamisesta sekä läheisyyden eri asteista. Joihinkin vastasin vain yksinkertaisesti, että se on sitten semmoinen asia, mikä vasta aikuisena tarvitsee käsitellä ja pohtia.
Huh, kaikkeni annoin. Olipahan keskustelu.
Kommentit
Lähetä kommentti