Täti-ihminen ja pierumuija

Viikonloppu hurahti ohi sitä vauhtia, että vasta tiistain kohdalla huomasi sen loppuneen. Kerta toisensa jälkeen huomaa hokevansa fraasia, jota kuuli teini-ikäisenä vain "vanhojen" suusta: "Miten tämä aika meneekään näin nopeasti?" Ja nyt minä olen siellä vanha-kastissa jaarittelemassa.

Toinen oikein hyvä tapa kokea itsensä vanhaksi on lähteä kaupungille Blockfest-viikonloppuna. Liikkeellä on sellainen määrä siloposkea ja lettipäätä, että luulee suunnanneensa töihin viihdelinjan sijaan. Lähes jokaiselta vastaantulijalta tekisi mieli tiukata kotiintuloaikaa tai kieltää juttelemasta vieraille ihmisille. Mä olen virallisesti täti-ihminen. Samalla tekee mieli kiittää Jumalaa, feng suita ja Helinä-keijua, että selvisin teini-iästä kohtuullisen selväjärkisenä. Nyt mun ei enää tarvi yrittää mitään tai olla enemmän kuin olen. Voin istua ylhäisellä tätikorokkeellani ja ihmetellä nykyajan nuorisoa.

Työn puolesta ja omien lasten takia pitää edes jollakin tasolla yrittää pysyä mukana nykymenossa. Koska Youtube, snäppi, OMG, LOL ja miljoona muuta tsydeemiä, jotka luikertelevat lasten ja nuorten maailmaan. Jos mä en tajua mitään siitä menosta, en pysty myöskään suojelemaan noita pieniä mieliä. Puhumattakaan sitten, kun ne ovat teini-iässä hormoneja täyteen pumpattuja tunnekimppuja. Ah, en malta odottaa.

Vielä olen omien lasten kanssa selvinnyt kohtuullisesti kaikkien uutuusjuttujen kanssa, mutta viikonloppuna sain esimakua siitä, miten some pyörittää nuorten maailmaa. Minulla oli perjantaille lippu Pyynikille Semmarikonserttiin ja sen jälkeen treffit kaverin kanssa keskustan ruokaravintolassa. Tarkoitus oli päivitellä kuulumisia ja hieman viihtyä pidempäänkin.

Keikan jälkeen kävelin Blockfest-alueen vierustaa kohti sovittua ravintolaa. Porukkaa oli mielettömästi! Onneksi itse ravintolassa oli aika väljää, joten ruokaa ei tarvinnut pitkään odotella. Taisi olla vain parissa pöydässä porukkaa meidän lisäksi.

Ruoka oli hyvää, samoin seura. Oli mukava pitkästä aikaa ihan vain istua ja höpötellä sydämensä kyllyydestä rauhassa ilman aikataulua. Tosin rauhaa hieman häirittiin, kun naapuripöydästä kieppasi kaksi nuorta miestä juttusille. Aluksi ajattelin, että tulivat kuvankaunista ystävääni jututtamaan. Luulo osoittautui oikeaksi, kun pojat kääntyivät ystäväni puoleen. Odotin kuulevani dialogin, jossa kohteliaasti torjutaan yli-innokas ihailija. Sen periaatteessa sain kuullakin, mutta ihan tällaista ihailua en olisi odottanut.

Pojat kysyivät kunnioitus äänessä väristen, että onko ystäväni pierumuija. Tämän hetken mielelläni kelaisin uudelleen takaisin ja tsekkaisin minun ja ystäväni ilmeet tarkkaan, sillä ne olivat varmasti näkemisen arvoiset. Siinä kun änkytimme ja analysoimme kuulemaamme, olivat pojat jo kysymässä selfiemahdollisuutta pierumuijan kanssa ja kaivelivat kännyköitään esiin. Tähän osasimme jo kuorossa vinkaista selkeän EI:n, ennen kuin lähdimme selvittämään, että mikä ihmeen pierumuija.

Pojat auliisti kertoivat, että pierumuijalla on oma Youtubekanava (tai vastaava), jossa hän piereskelee ja analysoi pierujaan. Ja näitä pieruvidoilla saattaa olla 200 000 katselukertaa. KAKSISATAATUHATTA! Eli tämä pierumuija todennäköisesti ansaitsee pieremällä rahaa. Hintavaa kaasua. Kun yritimme selittää, että ystäväni ei ole kyseinen pierumuija (tai ehkä ystäväni selitti ja minä nauraa räkätin estottomasti ja hävyttömästi tilanteelle), pojat kertoivat ymmärtävänsä, että aina ei jaksa olla julkisuuden henkilö. Eipä niin tietenkään.

Tästä kun tokenimme (ystäväni järkytykseltään ja minä sain pyyhittyä naurunkyyneleeni), lähestyi meitä uusi poikakaksikko. Nämä nuoret miehet kyselivät myös hyvin kohteliaaseen sävyyn, josko ystäväni olisi pierumuija. Kun olivat kuulleet juuri poistuneiden poikien puheet. Ja taas minä nauroin ja ystävä selitti. En ole edelleenkään varma, uskoivatko meitä vai eivät, mutta siinä vaiheessa päätti pierumuijan seurue siirtyä fanittomammalle maaperälle.

Viime viikonloppuna keskusta oli selvästi nuorten maailma, mutta ihan mukavasti siellä yksi täti-ihminen selvisi pierumuijan seurassa. Jos nauru pidentää ikää, niin tämä täti elää pitkään. Hyvin, hyvin pitkään.   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Eläköön itsekeskeiset opettajaopiskelijat

Määrittämätön sopeutumishäiriö, somatisaatiotaipumus ja muita mukavia leimoja

Opettajat paskakuskeina