Juhlahumusta arkeen
Ihanan kesäloman päätti meidän viisiveen synttärit. Viisiveestä tuli kuusivee. Tarjoiluja suunnitellessa sain neidiltä hyvin tarkan kuvauksen kakusta. Se on suklaakakku, jossa on suklaakakkupohja. Siinä pitää olla suklaata ja marenkia ja mansikkaa ja mokkapalakuorrutetta. Siitä sitten ideoimaan. Hyvä suklaakakkupohja löytyi, mutta vähän tuli hätäiltyä leikkaamisen kanssa, kun ihan kylmänä sai vasta leikata. Pohja murtui palasiksi, ja täyttämisvaihe muistutti palapelin kokoamista. Mutta nyt olen oppinut, ja osaan seuraavalla kerralla malttaa paremmin tämäntyylisten kakkupohjien kanssa. Väliin laitoin mansikkaa ja Omar-täytettä ja päälle tuli marengit sekä mokkapalakuorrute. Kaikki toiveet toteutettu.
Juhlissa riitti menoa ja meininkiä, tyttö tykkäsi ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Vielä edessä kaverisynttärit päikky/eskarikavereille. Hieman lyö tyhjää, että mitäkö sitä keksisi niihin juhliin. Muutama viikko aikaa hoitaa ne alta pois ennen isän seitsemänkymppisiä syyskuun alkupuolella. Kun ne on ohi, tuleekin kasiveen nimpparit ja synttärit lokakuussa. Siitä sitten mukavasti valutaan kohti halloweenia ja isäinpäivää, minkä jälkeen koittaakin pian itsenäisyyspäivä ja joulu. Yhtä juhlaa, etten sanoisi. :D
Työt hurahtivat käyntiin kuin huomaamatta. Yhtäkkiä sitä ei enää ollutkaan lomalla, vaan töissä. Ja sitten se olikin taas sitä normiarkea. Kesän aikana töissä remontoitiin, ja nyt on saanut järjestellä urakalla luokkaa ja muita paikkoja. Siperia opetti, että vaatevalinta on aika tärkeä osa työhommia silloin, kun pitää nostella ja kantaa paljon. Helteet olivat ensimmäisellä viikolla edelleen sen verran läsnä, että kuuma tuli melkein millä vaatteilla tahansa. Olin saanut uudet mustat caprit, jotka olivat ihanan ohutta kangasta ja päätin toisena työpäivänä laittaa ne päälle. Muuten ihan jees, mutta kun kyykistyin ensimmäisen kerran nostamaan paperipinkkaa lattialta, housut repesivät haarasta lähes kahdenkymmenen sentin matkalta. Halpa ja ihanan ohut ei ole hyvä yhdistelmä. Voin todistaa.
Koikkelehdin seiniä pitkin omaan luokkaan piiloon ja pohtimaan seuraavaa siirtoa. Onneksi oli suunnittelupäivä, ja oppilaat olivat vielä lomalla. Mutta sillä tavalla riittävästi oli talossa porukkaa, että pikkarit vilkkuen ei kannattanut käytävillä pyöriä. Hetken pengoin laatikoita löytääkseni jotakin käyttökelpoista. Sitten löysin nitojan. Kun en muutakaan keksinyt, nappasin housut jalasta (ja rukoilin, ettei kukaan kollega pölähdä luokan ovesta siinä välissä), nidoin sauman kiinni ja vetäisin housut takaisin jalkaan. Hyvin sauma piti loppupäivän, mutta kohtuullisen epämiellyttävä tunne on, kun niitti pistää takamukseen.Niittihousuilla ei kannata istua. Niin, ja voisimme sopia, että tämä sitten tapahtui yhdelle kaverilleni, ei mulle koskaan näin noloja juttuja käy. Ikinä en osta enää ohuita housuja. Tai siis se mun kaveri.
Juhlissa riitti menoa ja meininkiä, tyttö tykkäsi ja vieraat tuntuivat viihtyvän. Vielä edessä kaverisynttärit päikky/eskarikavereille. Hieman lyö tyhjää, että mitäkö sitä keksisi niihin juhliin. Muutama viikko aikaa hoitaa ne alta pois ennen isän seitsemänkymppisiä syyskuun alkupuolella. Kun ne on ohi, tuleekin kasiveen nimpparit ja synttärit lokakuussa. Siitä sitten mukavasti valutaan kohti halloweenia ja isäinpäivää, minkä jälkeen koittaakin pian itsenäisyyspäivä ja joulu. Yhtä juhlaa, etten sanoisi. :D
Työt hurahtivat käyntiin kuin huomaamatta. Yhtäkkiä sitä ei enää ollutkaan lomalla, vaan töissä. Ja sitten se olikin taas sitä normiarkea. Kesän aikana töissä remontoitiin, ja nyt on saanut järjestellä urakalla luokkaa ja muita paikkoja. Siperia opetti, että vaatevalinta on aika tärkeä osa työhommia silloin, kun pitää nostella ja kantaa paljon. Helteet olivat ensimmäisellä viikolla edelleen sen verran läsnä, että kuuma tuli melkein millä vaatteilla tahansa. Olin saanut uudet mustat caprit, jotka olivat ihanan ohutta kangasta ja päätin toisena työpäivänä laittaa ne päälle. Muuten ihan jees, mutta kun kyykistyin ensimmäisen kerran nostamaan paperipinkkaa lattialta, housut repesivät haarasta lähes kahdenkymmenen sentin matkalta. Halpa ja ihanan ohut ei ole hyvä yhdistelmä. Voin todistaa.
Koikkelehdin seiniä pitkin omaan luokkaan piiloon ja pohtimaan seuraavaa siirtoa. Onneksi oli suunnittelupäivä, ja oppilaat olivat vielä lomalla. Mutta sillä tavalla riittävästi oli talossa porukkaa, että pikkarit vilkkuen ei kannattanut käytävillä pyöriä. Hetken pengoin laatikoita löytääkseni jotakin käyttökelpoista. Sitten löysin nitojan. Kun en muutakaan keksinyt, nappasin housut jalasta (ja rukoilin, ettei kukaan kollega pölähdä luokan ovesta siinä välissä), nidoin sauman kiinni ja vetäisin housut takaisin jalkaan. Hyvin sauma piti loppupäivän, mutta kohtuullisen epämiellyttävä tunne on, kun niitti pistää takamukseen.Niittihousuilla ei kannata istua. Niin, ja voisimme sopia, että tämä sitten tapahtui yhdelle kaverilleni, ei mulle koskaan näin noloja juttuja käy. Ikinä en osta enää ohuita housuja. Tai siis se mun kaveri.
Kommentit
Lähetä kommentti