Koronaa siellä, koronaa täällä, ohjeita annetaan siellä ja täällä

 Pari viikkoa sitten alkoi meidän perheen koronakurimus. Kun kaikki muut perheestä minua lukuunottamatta olivat sairastuneet, kipitin minä töihin kouluun rokottamattomien keskelle, koska rokotettuja ei laiteta karanteeniin. Sanna Marin sai huutia julkisuudessa lähdettyään bailaamaan altistuksen jälkeen, mikä sinänsä oli hölmöä vallitsevassa koronatilanteessa. Se altistuneena bailaaminen siis, ei huuti. Tämä pisti kuitenkin miettimään, miten hemmetissä sitten tavalliset tallaajat painaa töissä, vaikka koko muu perhe on koronassa. Erityisesti rokottamattomien keskellä työskentelevät. 

Nyt vaikuttaa siltä, että karanteeneja ei määrätä juuri mistään. Harrastustoiminnassa ei selvästikään määrätä karanteeniin. Tyttäreni oli luistelukisoissa edellisenä päivänä ennen sairastumista, mutta koskaan ei luisteluseuraan otettu yhteyttä säntillisestä tiedonvälityksestämme huolimatta. Onneksi tiedotimme itse.

Pirkanmaan alueella positiivisen tuloksen saaneet täyttävät omatays.fi:ssa selvityslomakkeen. Siellä kerrotaan seikkaperäisesti, mitkä tilanteet johtavat karanteeniin. Kovin helposti ei tällä hetkellä karanteeniin joudu.

Koulussa karanteeniprotokolla on hyvin löyhä, koska "tartuntariski on osoittautunut pieneksi näissä tilanteissa". Puhutaan tosiasiallisesta lähikontaktista. Koko luokkaa ei laiteta karanteeniin, koska kyseessä pienen tartuntariskin altistumistilanne. Näillä mennään. 

Samaan aikaan pohditaan kuumeisesti, voiko koulujen joululomaa pidentää. Etäkoulu on karsittu repertuaarista pois, koska se vaikuttaa päättäjien mielestä olevan niin saatanallinen vaihtoehto, että oppilaat näivettyvät pahoinvoinnin alle heti ensimmäisenä päivänä. Toki mitään välimalleja ei ole mahdollista miettiä, koska... No, se on saatanasta se etäkoulu. Itse vain olen pohtinut, että jos jotkut eivät siellä etäkoulussa pärjää, kuka estää tekemästä tämän oppilaan kohdalla toisenlaista ratkaisua lähiopetuksesta. Näin toimittiin jo sen ensimmäisen etäkoulun aikana. Ne, jotka siihen eivät pystyneet, pyydettiin koululle. Pienimpien kanssa voi toki tehdä omat päätökset lähiopetuksesta joka tapauksessa.

 En kyllä ihan täysin ymmärrä sitäkään, miten hemmetissä se viikko tyhjän päällä tekee lapsille paljon parempaa kuin etäkoulu. Tässä minun nenääni haiskahtaa vahvasti yritys säilyttää oma pesä puhtaana. Kun tuli luvattua, että lasten kustannuksella tätä pandemiaa ei enää torjuta. Etäkoulu ehdittiin leimata todella huonoksi vaihtoehdoksi, lasten kustannuksella tapahtuvaksi pandemiatorjunnaksi. Nyt on sitten pakko jotenkin kiertää tämä lupaus, kun koulut onkin niitä viruslinkoja. Pakko keksiä joku muu keino, vaikka se muu olisikin huonompi vaihtoehto. 

Tämän pandemian aikana on useaan otteeseen hyvä muuttunut pahaksi ja toisinpäin. Ensin maskit olivat pahasta. Niin pahasta, että ne voisivat aiheuttaa jopa haittaa. Sitten ne olivatkin hyvästä ja niitä pitikin käyttää. Vaikea oli saada kaikki uskomaan maskien kääntyminen hyvän lähettiläiksi, kun ne kerran oli niin pahasta. Mutta nyt taitaa lähes kaikki jo olla sitä mieltä, että ne on hyvästä. Maskiselvityksestä huolimatta.

Sitten koulu. Koulu on koronaturvallinen paikka, ja yhteiskunnan viimeinen turvasatama pahoinvoiville lapsille.  Koulu on matalan riskin paikka, eikä siellä leviä korona. Paitsi, että nyt se sitten leviääkin ja lapset pitäisi saada pois kouluista vähäksi aikaa. Laitetaan ne pitkälle lomalle, niin korona rauhoittuu. Kun ne koulut on viruslinkoja. Ja kukaan ei ihme kyllä olekaan huolissaan niistä kotona heitteille jäävistä lapsiraasuista. 

Tällä en toki väitä, etteikö olisi perheitä, joiden lapsille koulu on ainoa turvallinen paikka. Koulun työkalupakki tällaisissa tilanteissa on vain kovin rajallinen. Raivostuttavaa on, kun poliitikot ratsastavat näiden pahoinvoivien lasten perhetilanteilla oikeuttaakseen päätöksiään koulumaailmassa. Jos ollaan oikeasti huolissaan, lähdetään miettimään riittävää resurssia sosiaalipalveluiden ja perhetyön puolelle. Ei siinä paljon pidennetty oppivelvollisuus auta, jos koko lapsuus on ollut yhtä kaaosta. Apu on vääränlaista ja noin 16 vuotta myöhässä. 

Näin. Tulipahan taas jaariteltua. Kattokaas, kun on aikaa. Mulle nimittäin tuli se korona. Kahdesti rokotetulle, karanteenittomalle opelle, joka joutui menemään töihin, koska oireita ei ollut. Ei ollut ei, kunnes sitten olikin. Perjantaina aamulla pistin maskin uskollisesti kasvoille koulun pihassa ja marssin sisään rakennukseen. Kävelin ensimmäiselle tunnilleni ja ihmettelin, miten olin ehtinyt hengästyä matkalla luokkaan. Tunnin jälkeen matkalla opehuoneeseen iski päälle tuskanhiki ja hengästyin entistä enemmän. Maskin alla ei yhtäkkiä saanutkaan henkeä riittävästi. Sitten alkoi nenä valua. 

Nappasin laukun ja takin opehuoneesta ja marssin räkämaskeineni päivineni ulos ja autoon. Sieltä soitin esimiehelle, että olen autossa, enkä halua tulla takaisin. Esimies oli välittömästi samaa mieltä. Minä ajelin kotiin ja soitin itselleni koronatestiajan. Tunnissa iski päälle kurkkukipu, yskä, lämpö ja päänsärky. Salamasairastuminen. Seuraavana aamuna sain kännykkääni tekstiviestin positiivisesta tuloksesta.

Onneksi olin karanteenissa. Eiku ei, enhän mä ollutkaan. Nyt sitten jännitän ja mietin, että montako ehdin sairastuttaa ennen oireiden alkua. Edelleenkään en käsitä, että karanteenia ei määrätä tässä tilanteessa. En käsitä. Pitäisi hidastaa taudin leviämistä, mutta tavallisen palkastaan riippuvaisen kansalaisen on aika vaikea osuuttaan tehdä, jos häntä ei karanteeniin määrätä. 

Täytyy sanoa, että tämänhetkinen pandemian hoito ei voisi olla sekavampaa. Ollaan hemmetin huolissaan, mutta toimintamallit eivät sitä heijastele. Kukaan ei ole samaa mieltä kenenkään kanssa, mutta kaikki on tasaisen eri mieltä Krista Kiurun kanssa. Kiuru kiirehtii rokotuksia, mutta Nohynek toppuuttelee, että eihän tässä kiirettä ole. Kiuru tehostaisi tartunnanjäljitystä, mutta tartuntatautilääkärit sanovat turhaksi touhuksi. Mystinen hätäjarru on pyörinyt somessa jo pitkään, Kiuru sitä käyttäisi, mutta Marin ei pidä ajankohtaisena. Twitterissä kiistellään, pitääkö hätäjarrua painaa vai vetää. 

Koronavilkku taitaa olla menneen talven lumia, samoin siihen käytetty raha. Pitää seurata alueellisia ohjeistuksia, mutta lehtien palstoilla kertoo mielipiteensä ihan kaikki ihan kaikesta. Neuvontapuhelimien sairaanhoitajat tankkaavat uusimpia ohjeita ja tarkistelevat kollegoilta toimintatapoja, kun ei pirukaan pysy perillä, mikä on juuri sillä hetkellä voimassa. Onko tämän pakko olla näin sekavaa?