Essure-problems

 Tammikuussa sisätaudeilla apulaisylilääkäri kysyi, milloin viimeksi olen tuntenut itseni terveeksi. Hetken mietittyäni vastasin, että kuusi-seitsemän vuotta sitten. Viimeiset vuodet kun ovat olleet kompurointia sairaudesta toiseen. Jäin miettimään, mitä silloin kuusi-seitsemän vuotta sitten tapahtui. Löytyisikö sieltä selitys siihen, että olen nyt tässä kunnossa. 

 Tuohon aikaan kasivee oli pikkutatti ja minä olin juuri palannut työelämään. Se nyt sinänsä on jo iso muutos. Mietin sitäkin vaihtoea, että vaikeat raskaudet vain tekivät jotakin elimistölleni. Mutta sitten muistin, että kaikesta univajeesta huolimatta olin raskauden jälkeen kohtuullisen terve. 

2014 jouluna olin ollut puolisen vuotta töissä hoitovapaan jälkeen. Tuossa vaiheessa lapsiluku oli täynnä ja uusia raskauksia ei todellakaan haluttu. Olin selvinnyt jotakuinkin järjissäni kahdesta helvetillisestä hyperemeesiraskaudesta ja onnistunut saamaan maailmaan kaksi ihanaa tyttölasta. Se riitti. Halusin yli-innokkaat lisääntymiselimeni pois pelistä ehdottoman varmasti. Ei kierukoita, ei pillereitä, vaan sterilisaatio. Joku lopullinen, millä asia saadaan pois päiväjärjestyksestä ainiaaksi. Amen. 

Samalla kuitenkin hirvitti, mitä mahdollinen leikkaus tekisi kropalleni, se kun tuntui reagoivan kaikkeen poikkeukselliseen äärettömän teatraalisesti ja raivokkaasti. Umpilisäkkeen poiston jälkeen podin puoli vuotta kipua ja riehaantunutta arpea hoidettiin useamman vuoden ajan. Raskaudet nyt olivat mitä olivat, täyttä tuskaa alusta loppuun. Kun on mahdollisuus sivuvaikutuksiin tai oireisiin, minun elimistö vain nyt innostuu vähän liikaa ja vetää nollasta sataan välittömästi. 

Netissä tuli etsittyä tietoa eri mahdollisuuksista perusteellisesti ja jossain vaiheessa silmiin osui uusi sterilisaatiomenetelmä. Essure. Tässä menetelmässä munanjohtimiin asetetaan tietynlaiset kierteet. Kierteiden on tarkoitus aloittaa munanjohtimissa arpeutumisreaktio, jolloin munanjohtimet arpeutuvat umpeen. Helppoa, yksinkertaista, ei leikkausta. Vain pikainen käynti gynekologilla ja homma on selvä. Vau!

Sain ajan kunnalliselle gynekologille, ja siellä sain perusteellisesti kysellä asioista:

- Onko sivuvaikutuksia? Ei.

- Voiko allergisoitua? Ei.

- Minulla on taipumus voimakkaaseen arpimuodostukseen, voiko aiheuttaa ongelmia? Ei. Toisaalta voi olla hyväkin, että arpeutuu sitten kunnolla. 

- Elimistöni reagoi helposti kaikkeen mahdolliseen, voiko se olla ongelma? Ei. Tämä on parempi silloin, koska ei tarvita leikkausta. Vain pikainen käynti gynekologilla. Eivätkä Essuret sisällä hormoneja.

Kaikkinensa vaikutti siis todella hyvältä. Pitkään kyselin materiaaleista ja muista, mutta mitään allergisoivaa ei pitäisi Essureissa olla. Mahtavaa, ehkä uskallan ottaa nämä. Aika sovittiin ja tuubit tukittiin. 

Itse Essureiden laittopäivä jäi mieleen erityisesti siksi, että meillä oli koululla joulujuhlapäivä (muistatteko aikaa, jolloin voitiin vielä kokoontua?!). Työpäivän jälkeen oli tarkoitus käydä nopeasti laitattamassa kierteet ja jatkaa pikaisen kotikäynnin jälkeen takaisin töihin. Toisin kävi. Laiton jälkeen kohtu supisteli ja alavatsa oli tulessa. En päässyt kävelemään suorassa, enkä pystynyt tekemään juuri mitään muuta kuin makoilemaan. Otin buranan ja toivoin saavani kivun rauhoittumaan. Buranalla ei ollut mitään vaikutusta. Ei auttanut muuta kuin laittaa viesti esimiehelle, etten pääsekään töihin illasta. 

Pahin kipu hellitti vuorokaudessa ja siitä se hiljalleen haaleni sellaiseksi oudoksi tunteeksi alavatsan molemmin puolin. Ihan kuin tuntisin kierteet koko ajan. Kun kolmen kuukauden jälkeen jälkitarkastuksessa asiasta puhuin, minulle todettiin, että eipä sille vaan voi mitään. Ainoa vaihtoehto on poistaa, ja se on kuulemma tosi iso homma. Siinä vaiheessa hirvitti leikkaus sen verran, että päätin vain oppia elämään tuon tunteen kanssa. Kyllä siihen tottuu. Ja tottuikin. 

Googlettelin silloin lisää saadakseni tietoa, onko joku muu kärsinyt vastaavasta Essureiden kanssa. Muutama artikkeli löytyi, joissa oli kertomuksia vaikeista haittavaikutuksista ja oireista Essureiden laiton jälkeen. Jutut kuulostivat niin hurjilta ja absurdeilta, että skippasin ne ja päätin, ettei koske minua. Ei onneksi ole tuollaista, vain outo tuntemus alavatsalla. 

Nyt sitten ylilääkärin kysymys terveyden tunteesta palautti mieleeni nuo artikkelit oudoista oireista. Tottahan oli, että Essureiden laiton jälkeen alkoi terveydellinen alamäkeni kiihtyä järjetöntä vauhtia. En vain ollut osannut aikaisemmin epäillä, voisiko Essureilla olla yhteyttä sairasteluun. Päätin tutkailla lisää. 

Kun vuonna 2021 laittaa mihin sosiaalisen median alustalle tahansa sanan Essure, näytölle alkaa tulvia toinen toistaan karmeampia tarinoita naisista, jotka ovat saaneet valtavasti oireita kierteiden laiton jälkeen. Googlaamalla löytyy artikkeli toisensa perään. Suomessa esimerkiksi Yle on uutisoinut näiden naisten kertomuksia. MOT teki vuonna 2018 jutun naisista, jotka yrittivät saada Bayeria vastaan ryhmäkanteen Essureiden aiheuttamien oireiden vuoksi. Myös Netflixiltä löytyy dokumentti, jossa avataan sitä prosessia, jolla lääkintälaitteille (myös Essuret) annetaan luvat ihmiskäyttöön. Olisinpa tiennyt. Nyt Essuret on hyllytetty euroopassa ja ymmärtääkseni ne on viimeinkin saatu hyllytettyä myös Yhdysvalloissa. Bayerin virallinen selitys on, että kysyntä on laskenut, eikä uutta lupaa ole siksi haettu... Uskoo ken haluaa. 

Aikoinaan minulle mainostettiin, että Essuret ovat kuin kuulakärkikynästä löytyvät kierteet. Tästä olisi ehkä voinut vähän säikähtää, kukapa nyt kuulakärkikynää haluaisi sisuksiinsa. Mutta ei silloin tullut mieleen. 

Liityin Essureista oireilijoiden vertaistukiryhmään selvittääkseni, onko Suomessa naisia, joilla on samanlaisia oireita kuin minulla ja onko ne helpottaneet Essureiden poiston myötä. Ja olihan niitä. Hurjia tarinoita, ihan hirveitä. 

Netflixin dokumentissa pisti korvaan erään naisen kertomus kaatuilusta. Nainen alkoi kaatuilla ilman mitään syytä. Jalat vain pettivät alta. Minä kaatuilen, kun säikähdän. Polvet notkahtavat alta ja löydän itseni lattialta. Muutenkin säikähtäminen tuntuu ihan hirveältä tällä hetkellä. Noilla oireilla googlesta löytyy katapleksia, mikä liitetään narkolepsiaan. Tätä nyt seuraavaksi minulta poissuljetaan unitutkimuksissa. Jäin kuitenkin miettimään, voisiko Essuret sittenkin olla syynä. 

Huhtikuussa kysyin sisätaudeilla, voiko Essuret olla oireideni syy, kun mitään selkeää ei tunnu missään tutkimuksissa löytyvän. Vastaus oli, että ei. Siitä huolimatta sanoin, että haluan poistoon. Vaikka olisi vain yhden prosentin mahdollisuus, että auttaisi. Se yksikin prosentti olisi mahdollisuus normaaliin elämään. Siihen, että voisin käyttää lihaksiani. Että voisin pyöräillä lasteni kanssa tai käydä lenkeillä. Tällä hetkellä kun käsien motoriikka sekä tasapaino ei riitä edes pyöräilyyn. Yhden kerran yritin ja meinasin tehdä tuttavuutta autotallin seinän kanssa. Sen jälkeen reidet sanoivat yhteistyönsä irti. Joten kyllä. Takerrun siihen mahdollisuuteen, että Essureiden poisto voisi auttaa. 

Minua on nyt viisi kuukautta tutkittu, ja edelleen ollaan tilanteessa, jossa minua ei hoideta. Kun ei ole, mitä hoitaa. Unitutkimukset tulevat joskus, kun ylibuukattu poli pystyy minut vastaanottamaan. Sitä ennen hoidan tämän Essure-asian alta pois. Koska olen aika varma, että mitä sieltä unitutkimuksista löytyykään, se on seuraus, eikä syy. Sisätautilääkärikin, tuo Essure-epäilijä, totesi oireiden paranevan, kun uni saadaan kuntoon. Sitten mietti hetken ja totesi, että ainakin osa oireista. Eli ei hänkään sitten taida ihan täysillä uskoa unen olevan se alkulähde. Lähetteen gynelle kirjoitti pitkin hampain. Totesi, että "ei ne kuitenkaan sua sinne ota". Päätin ottaa varman päälle ja laittaa homman alulle itse.

Sain vertaistukiryhmästä vinkin hyvästä gynestä, joka ottaa tosissaan huolen. Kun Essureiden sivuvaikutuksista ei yhtään selkeää tutkimusta ole, sitä on helppo epäillä. Helpompaa on pistää oireet mielen ongelmaksi. Se kun tuntuu olevan nykyään aika monen lääkärin ratkaisu. Ja kun hoidetaan fyysisiä oireita psyykkisinä, ei päästä puusta pitkälle. 

Gynekologikäynti oli erittäin hyvä. Hän tuntui tietävän, mistä puhuu ja hän vaikutti nähneen paljon Essureista oireilevia potilaita. Ja on myös poistanut kierteitä, paljon. Kun oli tullut luettua niitäkin kauhukertomuksia, joissa poistossa oli jäänyt osasia kehoon, ja siellä ne sitten iloisesti vaeltelivat elimistössä päätyen vähän minne sattuu. Halusin, että poistaja on sellainen, joka tietää mitä tekee. Tämä nainen selvästi tiesi. 

Gynekologi oli vahvasti sitä mieltä, että poisto kannattaa tehdä. Oireita hän ei voinut pois luvata, mutta kun tilanne on mikä on, niin tämä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Itse olin vahvasti samaa mieltä, tällä hetkellä olen valmis melkein mihin vain, kunhan vain saisin elämäni takaisin. No, ehkä Maria Nordinin kurssi voisi olla sellainen, mitä en vieläkään ole valmis kokeilemaan. 

Nyt olen leikkauslistalla ja poisto on muutamien viikkojen päästä. Tähän mä ripustan toivoni. Tämän on autettava. Myös työterveyslääkäri, joka sairasteluani on seurannut jo useamman vuoden ajan, oli toiveikas. Yleensä hän on tilanteestani kovin pahoillaan ja hieman sanaton. Nyt näkyi hieman toivoa hänenkin silmissään, josko tämä auttaisi. 

Voi kun se auttaisi. Voi että, kun se auttaisi.