Spin off

Olo on hitaasti, hyvin hitaasti ottanut askeleita parempaan. Pystyn ajamaan hieman pidemmän matkan, olemaan pystyssä hieman kauemmin, kävelemään muutaman askeleen pidemmälle. Helpottavaa on, etten enää ole aivan auteltava ja pystyn tekemään vähän kotitöitä. Näin kaikki ei kasaannu miehelle. Tai mun äidille, joka on ollut mieletön apu. 

Pyykinpesu onnistuu jo hyvin, samoin tiskien laitto. Puita saan kannettua pienissä erissä ja sytytettyä takan. Vessan saan pestyä ja imurointi onnistuu huone kerrallaan. Tästä syystä meillä on imuri lattialla lähes aina. Kun pääsen loppuun asti, pitääkin aloittaa alusta. Vähän on olo kuin Miljoonasateen biisissä 506 ikkunaa. Mutta hei, mä pystyn!   

Eilen oli taas laboratoriopäivä, oli vietäviä näytteitä ja paikan päällä otettavia. Päätin kokeilla, kuinka pystyn itse tähän reissuun. Autolla noin 15min suuntaansa ja määränpäässä kävelyä noin 150 metriä/suunta. Autohommat meni hyvin, mutta se hemmetin kävely... 

Kävin sairaalan laboratoriossa, kun se oli lähinnä. Eläväinen paikka, jossa ihmisiä kävelee koko ajan eri suuntiin. Ja minä sen kaiken vilinän keskellä töpötän reidet hapoilla viidentoista sentin askelin. Ohi vilahtaa kaikki pikkulapsista vanhuksiin. Myös ne rollaattorityypit. Siinä minä yritän tosi chillisti edetä herättämättä huomiota. En ihan onnistu, kyllä niitä kummeksuvia silmäyksiä tulee. 

Aikaa sain tähän reissuun kulumaan lähes pari tuntia. Ihan käsittämätöntä. Kotona kaaduin sohvalle ja nukahdin niille sijoille. Puolentoista tunnin päästä havahduin taas tähän maailmaan. Loppuillan oli kaikista lihaksista voimat pois. Tavarat putoili käsistä ja mitään ei saanut itse auki. Illasta katsoin aktiivisuusrannekkeesta, että kuinka hemmetinmoinen urheilusuoritus oli päivän aikana tullut tehtyä, kun on näin puhki. Askelsaldo oli 1700 askelta. Tuhatseitsemänsataa!!!! 

Tammikuun tutkimukset eivät tuoneet vastausta oireisiin. Monia asioita saatiin poissuljettua. Ei ole borrelioosia, MS-tautia, aivokasvainta, myyräkuumetta tai väsymysoireyhtymää. Viime viikolla istuin puolitoista tuntia sisätautilääkärin pakeilla, joka kutsui apulaisylilääkärin kanssamme pohtimaan tilannetta. Siinä sitten tentattiin meikäläiseltä kaikki mahdolliset sukurasitteet, ulkomaanmatkat, harrastukset ja sairaushistoriat. Vaikka tämä käynti ei tuonutkaan vastausta tilanteeseen, se rauhoitti mieltä. Minut otetaan tosissaan, ja tilannetta yritetään selvittää. 

Nyt elämä rytmittyy laboratorio-, tutkimus- ja lääkäriaikojen mukaan. Seuraavaksi tutkitaan sydäntä ja hermoratoja. Ainakin niitä, kaikessa en pysy mukana, sen verran nopeaa on nyt lääkäreiden tajunnanvirta. Välillä tuntuu, että olen tipahtanut johonkin Housen spin off -sarjaan. Käsikirjoitus ei ole kummoinen, eikä näyttelijähankintoihin ole satsattu, mutta sairaalalavasteet on kunnossa. Ja on ainakin yksi huonosti kävelevä. 

Diagnooseja heitellään ja niitä suljetaan pois. Uusia epäilyjä ja ehdotuksia luen kotiin tulevista papereista. Niitä on sitten mukava googlailla. Sisko on jo pitkään pyytänyt universumilta mulle jotain helposti hoidettavaa diagnoosia. Jotain, johon olisi lääkitys tai ylipäänsä hoito. Joku, josta voi parantua tai tulla oireettomaksi. 

Yritän edelleen parhaani mukaan tajuta tätä nykyistä todellisuutta. Että mitä tämä minun elämäni nyt on tällä hetkellä. Hyväksyä sitä, etten pääse edes kävelylle. Ja repiä asioista niitä hopeareunuksia. Vaikeaa se on, kun kaikki on kesken. Kun ei tiedä, mikä on pysyvää ja mikä ohimenevää. Kun tälle ei ole nimeä. Miten sopeutua, jos ei tiedä, mihin sopeutuu? 

Vaikka päässä pyörii kaikenlaista ja välillä hirvittää ihan huolella, taidan olla tunteineni jonkinlaisessa välitilassa. Käyn mielessä läpi erilaisia skenaarioita ja reaktioita niihin. Miltä minusta tuntuisi, jos tämä olisikin sydänperäistä? Millaiseksi elämä muodostuisi, jos kyse onkin lihasten hermotukseen liittyvästä sairaudesta? Analysoin ja haen tietoa. Tieto helpottaa, se auttaa jäsentämään asioita. Kun tuntuu liian vaikealta tuntea tätä tilannetta, keskityn tietämään. Tunteet on varastoitu tulevaisuutta varten. Nyt vain odotetaan. Seuraavaa tutkimusta, seuraavaa koetta, seuraavaa lääkärinaikaa. Kun tämä Housen spin off on ohi, voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen.