Tehoperjantait

 Syksyn alussa tein pitkän harkinnan jälkeen päätöksen tehdä osa-aikaista työaikaa. Käytännössä tämä tarkoitti kohdallani sitä, että perjantait ovat vapaita. Ja kun se työnantajapuolellekin kävi, niin tuumasta toimeen. Sen verran on ollut haipakkaa viime vuodet, että kuormituksen tasaaminen oli tarpeen. 

Kun päätös oli tehty, alkoi kova suunnittelu, mitä kaikkea ihanaa, mahtavaa ja kehittävää ehtisin noiden perjantaipäivien aikana tehdä. Kun olisi kokonainen päivä viikossa varattuna itselle, aikaan voisi saada vaikka mitä. 

Pitkään olen haaveillut väitöskirjasta. Nuo perjantait olisivat mahtavia hetkiä koluta yliopiston kirjastoa läpi kiinnostavia tutkimuksia lukien ja tutkimussuunnitelmaa hahmotellen. Lisäksi voisin kaavailla jonkinsorttista pientä kevytyrittäjähommaa kaiken muun ohelle, niin voisin päästä kokeilemaan siipiäni vähän erilaisissa ympäristöissä. 

Sormet syyhysivät jo valmiiksi niiden pitkien ja taidokkaasti laadittujen blogikirjoitusten määrästä, niitähän tuottaisin joka perjantai kuin liukuhihnalta. Myös unohtunut runoiluharrastus saisi uutta pontta ainakin yhden kokoelman verran. Ehdottomasti. 

Perjantait antoivat myös oivan mahdollisuuden pihatöihin, urheiluun, juoksevien asioiden hoitamiseen, vanhempieni auttamiseen ja vaikka mihin. Koska aikaa olisi niin runsaasti, voisin sivumennen hoitaa vaikkapa ilmastonlämpenemisen ja pandemian aiheuttamat ongelmat ratkaistujen ongelmien mappiin. Hyvin ehtii. Odottakaas maailma, täältä mä tulen!

Ansan päivänä 4.9. oli ensimmäinen virallinen perjantaivapaani.
Kalenteri kumisi tyhjyyttään. Ihanaa!

Nyt kun vietän syyslukukauden viimeistä vapaapäivääni ennen lukukauden loppua, lienee hyvä tehdä pieni yhteenveto, mitä kaikkea ehdin saada aikaiseksi näinä perjantaipäivinä. Avasin oikein kalenterin ja laskin arvokkaat perjantait. Niitä on ollut yhteensä 15 kappaletta. 15 päivää pelkkää vapautta toteuttaa itseään. Ihan mahtavaa. 

Jotta myös te lukijat saatte mahdollisimman selkeän kuvan kaikesta siitä, mitä olen vapaapäivinäni saanut aikaan, tiivistän aikaansaannokseni ranskalaisiin viivoihin ja lyhyisiin ilmauksiin. 

Viidentoista perjantain aikana olen:

- Ottanut neljättoista päiväunet

- Käynyt kaksi kertaa kylvyssä (toki muina päivinä olen peseytynyt myös, mutta ihan suihkussa)

- Istunut takkatulen ääressä kaksitoista kertaa

- Pimputtanut pianoa noin kuusitoista tuntia

- Katsonut GOT:n alusta loppuun (välillä myös vähän muinakin päivinä)

- Seikkaillut somessa vähintään viisitoista tuntia

- Samonnut metsässä kahdeksan kertaa

- Kierrellyt päämäärättömästi kaupassa kolmetoista kertaa

- Juorunnut puhelimessa äidin tai jonkun muun kanssa vähintään kymmenen tuntia

- Ollut yksin ja hiljaa PALJON

Väitöskirjahaave on edelleen haave, runot odottavat tuloaan, blogi heräilee silloin tällöin uniltaan ja kevytyrittäjyys on vielä hyvin alkuvaiheessa. Niin, ja se pandemia sekä ilmaston lämpeneminen. Sori maailma, jos keväällä panostan sitten siihen.