Nimipäivä kaukana Strömsöstä

 Korona-aikaan juhliminen on oma taiteenlajinsa. Varsinkin silloin, kun nuhaa ja yskää pukkaa. Kasivee sai nuhan viikonloppuna ja minä muutaman päivän jälkijunassa. Pääsimme viettämään äiti-tytär -aikaa näytteenotossa. Ihanaa, niin ihanaa. 

Kun samalle viikolle osuu 11-veen nimpparit, ei kovin suuria muistamisia ole luvassa, negatiivisista tuloksista huolimatta. Niin monta tarinaa on lukenut useasta negatiivisesta tuloksesta ennen kuin korona sitten löytyykin, niin ei viitsi riskeerata huseeraamalla ihmisten ilmoilla. Eikä sitä pelkkää nuhaakaan ole nyt mukava saada. Jokainen uusi flunssa kuormittaa näytteenottoa ja terveydenhuoltoa. 

Mummut ja papat halusivat kuitenkin käydä ovella tuomassa lahjansa, mikä oli ihanaa nimpparisankaria ajatellen. Lupasin avata oven, mutten päästää sisälle. En halua olla se, joka jonkun taudin tartuttaa isovanhempiin. 

Miehen vanhemmat soittivat jo edellisenä päivänä varmistaakseen, että pääsevät toimittamaan lahjan oikeana päivänä. Minä selitin, että sairaslomasta huolimatta minulla on etäkoulutus kello 14, jota olen ollut järjestämässä, joten silloin en voi ovelle pyrähtää. Samoin 11-veellä alkoi etätapaaminen harrastuksen merkeissä samalla kellonlyömällä. Sovittiin, että tulevat 12 jälkeen, kun tyttö pääsee koulusta, mutta reilusti ennen kahta. 

Nimpparipäivänä kello 14 olin saanut 11-veen alakertaan omaan tapaamiseensa ja istahdin oman koulutukseni tiimoilta läppärin eteen. Juuri kun olin painamassa tallennusnappia koulutuksen alkuun, pyrähtää kasivee kertomaan, että isovanhemmat ovat ovella. Joko minä olin sekoittanut kellonajat tai sitten joku muu. Mene ja tiedä, molemmat yhtä todennäköisiä vaihtoehtoja. 

Hippusen jäi harmittamaan oma puolen sekunnin kääntymiseni ovella samalla, kun lapsukainen ottaa vastaan paketin kiittäen ja huutaen hei samalla suunavauksella. Hänenkin kun piti mennä heti takaisin omaan tapaamiseensa. Pikainen pahoittelu, selityksenyritys ja takaisin läppärin ääreen pahoittelemaan puolestaan sinne.  Jälkikäteen uudet pahoittelut isovanhemmille, että ymmärsivät mistä on kyse. Vähän ehkä on saattanut näyttää kiittämättömältä touhu, kun ovi aukeaa, lahja napataan ja muutaman sanan kera ovi nykäistään uudelleen kiinni. Kiittämättömyys on maailman palkka, ja silleen.

Päivällisen jälkeen olin suunnitellut suuren leipomisspektaakkelin, mansikkamarenkipiirakan teon. Valmispohjalla ja itse tehdyllä marengilla. Lapset saivat tehdä itse, minä seurasin vieressä ja annoin neuvoja. Ja puutuin, kun tuli tappelu, kuka saa tehdä mitäkin. 

Luomus saatiin uuniin ja tytöt pyrähtivät huoneisiinsa touhuamaan. Hetken päästä minä haistan palaneen käryä. Marenki oli saanut tummanruskean sävyn päältä vähän liian äkkiä. Tässä vaiheessa muistan tarkistaa uunin lämpötilan. 280 astetta. Vähän liian paljon. Uuni päältä pois ja luukku auki hetkeksi. Vielä ei marenki olisi valmis, mutta pinta vähän liiankin valmis. 

Kattamisen jälkeen otin patalapun ja tukevan otteen piirakasta nostaakseni sen pois uunista. Vasta siinä vaiheessa, kun kuulin iloisen kolahduksen, tajusin piirakan heittäneen kuperkeikan kädestäni suoraan uunin luukun päälle. Ja kun piirakat putoilevat, ne putoavat 99-prosenttisella varmuudella alassuin. Niin teki tämäkin piirakka. 

Hetken sai tytöt nieleskellä, ennen kuin kykenivät kestämään sen tosiasian, että äiti heitti heidän itse tekemänsä piirakan takaisin uuniin ylösalaisin. Nostaessa vuokaan jäi vain pohja, mansikat ja marengit olivat kuohkeana sössönä palamassa kiinni uuninluukkuun. Nopealla paistinlastan viuhtomisella sain osan pelastettua, mutta kovin houkutteleva ei piirakka ollut. Eikä se makukaan ollut ihan parasta laatua. Liian korkea lämpötila kun toi marengissa esiin kananmunan maun. 

Jostain kumman syystä tytöt olivat sitä mieltä, että seuraavalla kerralla voidaan kokeilla leipoa jotakin muuta. Eikä minuakaan kyllä marenkipiirakat enää kauheasti houkuttele. 

Maistuis varmaan sullekin? 

Että näin. Nimipäivä tuli, sitten se meni. Juhliakin ehdittiin, äidistä huolimatta. Nyt peukut pystyyn, että tämä yskä ja nuha häviää mahdollisimman pian. Nuhassa on hyvä pestä vaikkapa uunia.