Koronalasit

Silmälasit on siitä tärkeä apuväline, että ilman niitä on hankalampi olla. Varsinkin tuollaisen pienen ekaluokkalaisen, joka reenaa niin maan kauhiasti lukemista. Seiskavee on ollut jo viime kesänä kovin innokas lukija. Hän luki useamman helppolukuisen kirjan kannesta kanteen ennen ekaluokan alkua. Ihana oli kuunnella, kun neiti istui risti-istunnassa kirjahyllyn edessä ja luki puoliääneen kirjojaan. Se oppimisen riemu oli pitelemätöntä.

Silmälaseja on saanut ostaa aika kasan. Kun kolmevuotias saa lasit, ne eivät ole kovin helläkätisessä käytössä. Ensimmäisten lasien kanssa harjoiteltiin ihan vain sitä, että niitä ei viskata nurkkaan, kun iskee kiukku. Senkin jälkeen lapsen kasvaessa laseille sattui ja tapahtui. Muutamista laseista on pudonnut linssi kesken menon. Viimeisimmät lasit rikkoutuivat, kun tyttö kaatui treeneissä tatamilla kasvoilleen ja kehys napsahti poikki. Tämä tapahtui noin 20 minuuttia treenien alun jälkeen, jolloin olimme kiiruhtaneet aivan viime tinkaan treeneihin ja minä olin jo lähdössä kävelylle tytön huikatessa perään: "Entäs nää lasit?!" Tapana oli siis vaihtaa vanhat lasit treeneihin, kun lajissa voi tulla osumaa jos jonkinlaista. Minä hätäpäissäni huikkasin, että annetaan tämän kerran olla vaihtamatta, kun olimme myöhästelyllä venyttäneet treenien alkua jo aivan riittämiin. Ja kuinkas sitten kävikään... 

Viime syksy meni mukavasti lukuhuumassa, ja tyttö teki innokkaasti läksyjään. Luki ääneen kotiläksyt ja vähän päälle. Keväällä läksyjen pidentyessä lukuinto ei lopahtanut ja läksyt hoidettiin huolella. Välillä vain oli hankalaa, kun ei kuulemma oikein tiennyt, mille riville pitäisi kirjottaa. Silmien liikuttajalihaksissa kun on ollut sen verran häikkää, että usein oikein lähelle tihrustaessa näkyy kahtena. Ja välillä ei tarvinnut edes tihrustaa, kun tuplanäkö jäi päälle tuntikausiksi.

Alkukeväästä oli tilanteita, jossa silmien temppuilu vaikutti jo ihan kaikkeen. Kun silmät sattuivat sille päälle, kaikki näkyi kahtena. Siinä ei sitten voida kävellä edes ovelle, kun ei ole ihan varma, kumpi ovi on oikea. Ennen hiihtolomaa täytyi neitiä hakea useamman kerran koulusta kotiin kesken päivän, kun silmät eivät vain suostuneet yhteistyöhön, eikä tyttö pystynyt liikkumaan yksin koulun tiloissa. Tässä vaiheessa onneksi uudet silmälasit olivat jo tulossa, ja odotettu helpotus luvassa erikoislaseilla. 

Hiihtoloma mentiin vielä vanhoilla laseilla, ja laskettelulomalla näkemisestä kysyttäessä seiskavee vastasi napakasti: "En kerro, mä oon nyt lomalla!" Se käsittämätön positiivisuus, mikä tuosta lapsesta kumpuaa, on kyllä ihailtavaa. Minä olen surrut kerta toisensa jälkeen näitä näkemisen ongelmia ja haasteita itsekseni. Ja sitten tämä pieni tättähäärä vain porskuttaa eteenpäin näyttäen äidilleen mallia siitä, kuinka ei anneta pienten tai suurten vastoinkäymisten lannistaa.  Hän ottaa ne kokemuksina muiden kokemusten joukossa ja jatkaa eteenpäin. 

Hiihtoloman jälkeen uudet lasit saatiin nenälle ja koulunkäyntikin helpottui taas. Silti oli nähtävissä, että ennen niin mielekäs lukeminen oli vähemmän mielekästä. Vaikka kahtena näkeminen ei enää jäänyt uusien lasien kanssa samalla tavalla päälle, tekstiä lukiessa rivit usein tuplaantuivat. Silloin piti laittaa kirjaa kauemmas, niin kauas, että kirjaimia oli vaikea nähdä. Ei ihmekään, ettei lukeminen enää kiinnostanut niin paljon kuin ennen. 

Taas päästiin silmälääkärille huhtikuussa, koronahulinoiden ollessa pahimmillaan. Saatiin uusi silmälasiresepti lisäsäädöillä. Tavoitteena lukemisen helpottaminen. 

Koska korona, saatiinkin tehdä aikamoinen työ, että löydettiin silmälasikauppa, joka oli auki. Maksusitoumus laseihin (ONNEKSI tässä vaiheessa oltiin lasten silmäpolin asiakkaita ja he saavat maksusitoumukset laseihin. Kahdet erikoislinssiset lasit samana keväänä olisivat koetelleet kenen tahansa kukkaroa äärirajoilleen.) päti vain tietyn ketjun liikkeisiin. Ja nämä liikkeet olivat kaikki kiinni. 

Onneksi naapurikunnasta löysimme saman ketjun yksityisomisteisen liikkeen, jossa pienen selvittelyn jälkeen luvattiin toimittaa lasit. Vihdoin pääsimme valitsemaan kehyksiä! Tämä on tytön mielestä se mieluisin hetki, ja siihen paneudutaan koko sielulla ja sydämellä. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot katsotaan läpi, kuvataan, kysytään mielipidettä koko suvulta, rajataan vaihtoehdot kolmeen, kysytään uusi mielipide ja pitkän harkinnan jälkeen tehdään päätös. Tarkka ja harras prosessi, johon ei käy puuttuminen. 

Toimitusajaksi luvattiin kaksi viikkoa. Kahden ja puolen viikon kuluttua soitettiin ja sanottiin, että linssien saamisessa on ongelmia, koska korona. Kahden lisäviikon jälkeen soittivat ja ilmoittivat, etteivät voi toimittaa laseja. Koska kuulemma he eivät saa tilattua linssejä. Meidän pitäisi yli kuukauden odotuksen jälkeen hakea silmälasiresepti liikkeestä, viedä se saman ketjun toiseen (ei-yksityisomisteiseen) liikkeeseen, koska vain sieltä kuulemma pystytään tilaamaan linssit.

Tässä vaiheessa koronarajoituksia oli alettu purkaa ja useampi silmälasiliike oli avannut ovensa. Tämä oli aiheuttanut aikamoisen ryntäyksen kauppoihin, ja esimerkiksi lasten laseja oli ostettu valtavasti. Kun vihdoin edellisen liikkeen säätämisen jälkeen pääsimme seiskaveen kanssa tähän toiseen liikkeeseen, olivat lastenkehykset lähes lopussa. Kuulimme myös (ensimmäistä kertaa), että näihin määrättyihin erikoislinsseihin tarvitaan tietynlaiset kehykset, joten vaihtoehdoksi jäi kaikenkaikkiaan yhdet kehykset. Ne eivät olleet ollenkaan valitsijan mieleen. Tyttö haikaili edellisen liikkeen kehyksiä, jotka jäivät linssisotkun vuoksi nyt saamatta. 

Pienen selvittelyn jälkeen ystävällinen myyjä kertoi, että heidän sisarusketjunsa myymälä lähellä aukeaa seuraavalla viikolla. Tuolla pitäisi olla paljon valikoimaa, koska hyllyt olivat täynnä kehyksiä, kun liike meni kiinni koronarajoitusten alkaessa. Kiitimme kauniisti hyvästä palvelusta ja jäimme odottamaan seuraavaa viikkoa.

Liikkeen aukeamispäivänä olimme hyvissä ajoin liikkeellä, että varmasti saadaan nyt mieleiset kehykset. Perinteiden mukaisesti sovittelurituaalit hoidettiin viimeisen päälle ja päätös tehtiin hyvillä mielin. Ihan eivät olleen samanlaiset kuin ensimmäisen liikkeen kehykset, mutta riittävän lähellä. Taas selviteltiin linssien saatavuutta. Myyjän tokaisu toiselle kiteytti aika hienosti omatkin ajatukseni: "Jos meillä kerran on tällanen sopimus kaupungin kanssa, niin pakkohan ne linssit on silloin hankkia, oli ne millaiset tahansa." Indeed. 

Linssit tilattiin ja jäimme odottamaan. Elimme tuolloin kesäkuun alkua. Reseptin olimme saaneet huhtikuun alussa. Muutama viikko tilauksen jälkeen liikkeestä soitettiin ja varmistettiin, että kyllä, nyt linssit ovat VIHDOINKIN tulossa. Aika kuulemma voi olla normaalia pidempi, mutta ovat kumminkin tulossa. Huh. Se helpotti meitä kaikkia. 

Tänään sain puhelun liikkeestä. Linssit olivat tulleet, mutta kiinnitys oli epäonnistunut ja linssit olivat menneet pilalle. Uudet linssit on tilattu. Myyjä oli kovin pahoillaan, vaikkei itse tilanteelle mitään voinut. Nyt taas odotellaan. Niin toivon, että uudet lasit saataisiin ennen koulujen alkua. Aika näyttää. 

En osaa sanoa, kuinka paljon korona todellisuudessa on viivyttänyt näiden lasien tuloa. Ilman koronaa emme olisi kääntyneet tämän ensimmäisen liikkeen puoleen, ja todennäköisesti olisimme säästäneet ainakin reippaan kuukauden kokonaisajassa. Harmillista.