Pikku naisia
Pääsin juuri muotinäytökseen. Ja mikä parasta, kenkänäytökseen. Neiti kuusivee huhuili minua eteiseen, ja sinne mentyäni minut istutettiin paraatipaikalle näytöksen eturiviin. Ja voi että, mikä esitys! Sain ihailla jokaisen vähänkin naiselliseen vivahtavan kenkäparini esiinmarssia koon 31 jalkaterissä. Oli korkeakorkoiset saappaat, jotka ulottuivat reiden yläosiin asti. Oli avokkaat, oli perinteiset korkkarit, oli nilkkurit... Ja jos mieheni sattuu tätä lukemaan, siellä oli vain muutama edullinen ja huolella valittu monikäyttöinen ja kestävä kenkäpari. ;)
Siinä kun katselin säihkyväsilmäisen neidin kekkalointia, muistui mieleeni ensimmäinen kerta, kun tämä tyttö on vetäissyt äidin korkkarit jalkaan. Vuosia ei tainnut olla kuin juuri ja juuri kolme. Sen jälkeen niitä on ihailtu kerta jos toinenkin, ja joihinkin kenkiin on tehty jopa varaus. Että sitten kun minä olen aikuinen, niin saanhan nämä kengät. Saa nähdä, kelpaako enää silloin.
Hellyttävää on nähdä tämän pienen tyttösen kasvua. Hän on selvästi isosiskoaan innokkaampi ns. tyttöjuttuihin. Korkkarit, korut, meikit, mekot... Ja sitten taas toisaalta. Kun iskä ottaa porakoneen esiin, kuusivee on ensimmäisenä auttamassa. Kaksivuotiaana neidin sai raahata kiljuvana pois auton vierestä iskän vaihtaessa renkaita. Kun hänkin kojjaa autoa!
Isosisko on aina ollut harkitsevampi edesottamuksissaan. Siinä kun pikkusisko ryntää kohti uusia ihmeitä kädet levällään, tämä tyttö on aina ottanut pienen pohdintahetken ennen kuin päättää, onko kyseeessä kiva vai vähemmän kiva asia.
Kun pikkusisko kyseli sähkölinjojen merkitystä ja tarkisteli kaiuttimien paikkoja kaupoissa, isosisko pohti maailman alkua, dinosaurusten sukupuuttoa ja Jumalan syntyä. Pikkusiskon litistäessä etanan sai naapurusto taas tuta tyttäriemme äänijänteiden voiman, kun isosisko julmistuneena puuttui peliin. Koska KETÄÄN eikä MITÄÄN saa vahingoittaa. Muistanpa erään loppiaisen, kun kuusen pilkkominenkin otti koville.
Ihanat erilaiset pienet naisenalkuni, kumpikin omia persooniaan. Mitä ikinä teistä tuleekaan, teistä tulee loistavia!
 |
| "Äiti, kerro sit, mikä pari on sun mielestä voittaja." |
Siinä kun katselin säihkyväsilmäisen neidin kekkalointia, muistui mieleeni ensimmäinen kerta, kun tämä tyttö on vetäissyt äidin korkkarit jalkaan. Vuosia ei tainnut olla kuin juuri ja juuri kolme. Sen jälkeen niitä on ihailtu kerta jos toinenkin, ja joihinkin kenkiin on tehty jopa varaus. Että sitten kun minä olen aikuinen, niin saanhan nämä kengät. Saa nähdä, kelpaako enää silloin.
Hellyttävää on nähdä tämän pienen tyttösen kasvua. Hän on selvästi isosiskoaan innokkaampi ns. tyttöjuttuihin. Korkkarit, korut, meikit, mekot... Ja sitten taas toisaalta. Kun iskä ottaa porakoneen esiin, kuusivee on ensimmäisenä auttamassa. Kaksivuotiaana neidin sai raahata kiljuvana pois auton vierestä iskän vaihtaessa renkaita. Kun hänkin kojjaa autoa!
Isosisko on aina ollut harkitsevampi edesottamuksissaan. Siinä kun pikkusisko ryntää kohti uusia ihmeitä kädet levällään, tämä tyttö on aina ottanut pienen pohdintahetken ennen kuin päättää, onko kyseeessä kiva vai vähemmän kiva asia.
Kun pikkusisko kyseli sähkölinjojen merkitystä ja tarkisteli kaiuttimien paikkoja kaupoissa, isosisko pohti maailman alkua, dinosaurusten sukupuuttoa ja Jumalan syntyä. Pikkusiskon litistäessä etanan sai naapurusto taas tuta tyttäriemme äänijänteiden voiman, kun isosisko julmistuneena puuttui peliin. Koska KETÄÄN eikä MITÄÄN saa vahingoittaa. Muistanpa erään loppiaisen, kun kuusen pilkkominenkin otti koville.
Ihanat erilaiset pienet naisenalkuni, kumpikin omia persooniaan. Mitä ikinä teistä tuleekaan, teistä tulee loistavia!
Kommentit
Lähetä kommentti