Ruuhkaa ja vuosia

Syksyllä ojaan umpimähkään kylvetyt tulppaanit yllättivät keväällä iloisesti. Kesäloman alkaessa  lapiomuija  aktivoitui rytinällä ja lapionkolinalla. Suunnitelmat olivat taas suuret. Viime vuonna aloitettu  ojaprojekti  täytyy ainakin saada loppuun. Toinen puoli alkaa olla melko valmis, vielä pientä säätöä tarvitsee tehdä. Keväällä olisin kehrännyt, jos olisin osannut, kun ojasta nosti päätään ihanat punaiset tulppaanit. I-HA-NAA. Rikkaruohojen poistaminen ei ihan täysin onnistunut, joten niitä sieltä puskee, mutta mikäpä niitä nyppiessä. Ensin kuitenkin ojan toinen puoli on saatava kuosiin. Viime vuonna lapioin pohjauoman riittävän syväksi, että vesi pääsee kulkemaan. Kesäkuun alkuun sitten kaivoin ruohot pois ojan pientareilta. Muutaman päivän vietin siis kirjaimellisesti katuojassa joko istuen, kontaten tai seisten. Sitten kun ruohot oli lapioitu pois, aloitin istutuspuuhat. Vuorenkilpeä ja saniaista aivan ojan toiseen päähän. Muutama kukkapenkistä pois kaiv...

Meillä on ollut nyt lähes kaksi tuntia rauhallista ja seesteistä. Lapset leikkivät ystävällishenkisesti kirjakielellä keskustellen ilman mesoamista. Koska tapahtui seuraavaa: Isosisko löysi taikahuivin, jonka kautta pikkusisko joutui taikapyörteeseen. Taikapyörre johdatti tytön Ruotsiin aivan samanlaiseen kotiin kuin Suomessakin. Täällä asuu sattumalta aivan samannäköinen ja ikäinen tyttö kuin isosiskokin ja tämän tytön nimi on Lila. Minä, Iia-äiti olen asunut joskus Suomessa, mutta olemme muuttaneet Ruotsiin kun olin lapsi. Lars-isi asuu tässä kodissa myös. Suomen ja Ruotsin eroja ja yhtäläisyyksiä on vertailtu monella eri tapaa ja liputkin on käyty läpi. Täytyy myöntää, että opettaja minussa nosti hieman päätään, kun sivistyneesti keskustelimme ruokapöydässä kaikessa rauhassa. Ja haluan painottaa vielä, että  SIVISTYNEESTI KESKUSTELIMME RUOKAPÖYDÄSSÄ KAIKESSA RAUHASSA. Jos et vielä hoksannut, niin lue edellinen virke uudelleen. Meillä oli siis ruokapöydässä rauhallista. Ja ru...

On päiviä, ja sitten on pitkiä päiviä. Ja sitten on vielä helvetin piinallisia ja pitkiä iltoja. Yleensä ne on niitä, jolloin mies on iltavuorossa. Tuolloin ollaan Acutassa imemässä nenään mennyttä maissia pois, tarkistellaan päälleen lentäneen lapsosen kuntoa viisi minuuttia viimeisen lääkärikeskuksen sulkeutumisen jälkeen tai ihan vain oksennellaan ja sekoillaan yleisesti. Sillä tavalla sopivasti, että äiti saa tuntea itsensä juuri mukavalla tavalla riittämättömäksi. Erityisen lämpimänä mieleeni on painunut muisto vuosien takaa, kun olimme juuri muuttaneet nykyiseen taloomme. Talo on edelliseen verrattuna rauhallisemmalla alueella ja alkuun hiljaisuuteen totuttelu vei aikaa meiltä kaikilta, erityisesti esikoiseltamme. Kuopus oli muuttaessamme viikon vanha, joten hän ei totutellut muuhun kuin elämään kohdun ulkopuolella. Ensimmäiset illat yksin kahden lapsen kanssa olivat katastrofaalisia. Tuolloin kolmevuotias esikoisemme säikähteli jokaista rapsahdusta ja outoa ääntä ja kiljui p...

Tällä viikolla tytöt menivät elämänsä ensimmäiselle leirille. Siis sellaiselle, jossa ollaan yötä, jopa kaksi yötä! Luisteluseura järjesti kesäleirin, ja sinne pääsivät myös pienemmän luistelijat. Viisivee on puhunut leiristä taukoamatta siitä lähtien, kun kuuli siitä. Kasivee on ollut vähän vaitonaisempi, kun yö pois kotoa jännitti kovasti. Kovasti halusi hänkin leirille, mutta kun se yö... Tehtiin sitten kompromissi ja minä ilmoittauduin yövalvojaksi ensimmäiseksi yöksi. Näin oli tyttöjen helpompi totutella ajatukseen, varsinkin isomman. Leiriä edeltävänä iltana ei oikein meinannut uni tulla silmään, kun niin hirmuisesti odotettiin leirille lähtöä. Pakattu oli ja suunniteltu. Painajaisille oli keksitty oiva karkoituskeino: Saimme mummalta vanhat pussilakanat, joihin tussilla kirjoitimme vitsejä, sydämiä ja hymynaamoja. Näin painajaisen lähestyessä alkaisi sitä niin kovasti naurattaa, että ei pystyisi piinata nukkuvia lapsosia. Lakanoihin kirjoitettiin niin vanhoja klassikkoja (Kaks...

Kun oikein väsyttää, saa aamuhihitykset aikaan smoothiepulloon osuvasti pudonneista banaaninpaloista... Toukokuu oli varsin kiireinen. Töissä viimeinen rutistus, lääkäriaikoja, päikyn kevätjuhla, eskarin vanhempainilta, luistelun kevätinfo, koulun kevätjuhla, työpaikan kevätjuhla, muskarin kevätjuhla, viisiveen silmälääkäri... Päikkytätien muistamiset, koulun muistamiset, muskarin muistamiset, työkavereiden muistamiset, ylipäänsä muistaminen. Ja kaikkea muuta mukavaa säätämistä. Kovimmissa ruuhkahuipuissa olen ottanut toimintamalliksi päivä kerrallaan -taktiikan. Edellisenä iltana käyn kalenterin läpi ja orientoidun siihen, mitä tapahtuu seuraavana päivänä. Kapasiteetti ei riitä käsittelemään viikkoa kerrallaan, kun yhdelle viikolle osuu töiden ja treenien lisäksi viidestä kymmeneen erilaista muistamista ja tapahtumaa. Päivä kerrallaan -taktiikka on muuten ihan toimiva, mutta kun varustautuu seuraavaan päivään edellisenä iltana, tulee joskus ikäviä yllätyksia vastaan. Erittäi...