Yhden Kallaxin tarina

Vaimo tiesi, että mies ei liikahdakaan Ikeaan päin. Tämä johtuu muutamasta hieman haastavasta reissusta pääkaupunkiseudulle, joihin liittyi hikistä pahvilaatikoiden asettelua henkilöautoon, mittavirheitä, ostohysteriaa, epätoivoista ajamista kahden Ikean välillä sekä useita kirosanoja.

Vaimo päätti olla ovela, ja ostaa Ikeaa käytettynä, halvalla kun sai. Itsenäisyyspäivän ilotulituksen varjolla vaimo houkutteli miehen liikkeelle, samallahan sitä pyörähtäisi hakemassa yhden hyllykön nopeasti. Lapselle. Hyllykkö maksoi vain vitosen, mutta vaimo oli unohtanut ottaa riittävästi rahaa. Käteistä oli harmittavat 4,30. Mies etsi pankkiautomaattia ja vaimo ohjeisti. Kun pankkiautomaatti löytyi, löytyi myös ylimääräinen pankkikortti. Edellinen nostaja oli unohtanut korttinsa. Numerotiedusteluun soittamisen jälkeen kortin omistaja löytyi, mutta omistaja ei päässyt hakemaan korttiaan ilman autoa. Joten taas vaimo ohjeisti miestä kohti uutta osoitetta.

Kortin palauttamisen jälkeen vihdoin suunta kohti Ikean hyllykköä. Hyllykkö löytyi, ja mies urhoollisesti kantoi hyllykön autolle. Vaimon ihan pienenpienen mittavirheen vuoksi hyllykkö ei mahtunutkaan peräkonttiin. Vaimon ja miehen yhteisen pähkäilyn ja suunnittelun lopputulos oli ajaa myyjien pihasta pois takaluukku hieman raollaan. Ei kehdannut pidempään paikalla pyöriä.

Kotona mies laajensi lähestymiskieltäytymisensä koskemaan myös käytettynä ostettua Ikeaa. Kumma juttu. Vaimo kipitti tyytyväisenä Kallax kainalossa nuoremman lapsen huoneeseen. Asetteli, ihasteli ja valokuvasi. Kyllä kannatti. Jos ei kysy mieheltä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Määrittämätön sopeutumishäiriö, somatisaatiotaipumus ja muita mukavia leimoja

Tunnelin päässä oleva valo on säästösyistä sammutettu

Eläköön itsekeskeiset opettajaopiskelijat