Ristus, mikä reissu..
Ihan oli vain tarkoitus puikahtaa nopeasti Lidlissä ja sen jälkeen hakea Byggmaxista halpa kuusi. Joulukalenterista saimme tehtäväksi hankkia tänään joulukuusi. Tuumasta toimeen.
Lidlissä neiti viisivee näki nukkekodin, Frozen-herätyskellon, keijubarbin... Kaikki oli iiiiihania, ja asia ilmoitettiin isoon ääneen. Ja se edessäolemisen lahja, joka lapsilleni on suotu. En edes muista, montako kertaa sain nykiä kärryä tai mukulaa pois blokkaamasta koko käytävän liikennettä.
Sitten neiti viisivee näki DVD-ständin. Tyttö kirmasi kohti, horjahti ja törmäsi pahviseen ständiin. Tyttö yritti ottaa kiinni, jolloin kaatoi koko komeuden päällensä. Jumalaton kolina tulee kyllä ständillisestä levyjä. Kolinan kanssa kuului neidin kauhistunut huuto: "Anteeksi! Anteeksi! Anteeksi!" Ja sitten tuli itku. Siinä sitten ulistiin, kontattiin, hyllytettiin, hävettiin ja kaikkea muuta mahdollista. On siinä hyllyttämisessä aikamoinen homma, se on sanottava. Loppukäytävät viisivee kulki pää kiinni kärryissä katse alaspäin. Tai konttasi lattialla. Koska kamalaa.
Kaupan jälkeen suoraan kuusenhankintaan. Auton takapenkillä saatiin perinteinen tappelu turvavyön kiinnittämisestä aikaiseksi, kun kuka tökkii vyön ja minne tökkii. Perillä Byggmaxissa ei mennyt kuin hetki, kun näin tämän ständinkantajan ratsastavan kuusella. Kun karjaisin ALAS! -käskyn, tyttö pyllähti suoraan mainoskyltin päälle ja tömäytti sen ketoon. Taas kerättiin ja suoristeltiin. Muutama lumisota, kuusenravistelu, ärähdys ja sisäinen kiroilu myöhemmin pääsimme kassalle asti. Kassalla kasivee kailottaa iloisesti: "Tää on ihan paras kauppa, me kuule kaadettiin noita kuusia ja ratsastettiin niillä ja heitettiin niiden päälle lunta. Vitsit kun oli hauskaa!" Minä en jaksanut enää muuta kuin ajatella "perkele" ja paimentaa tenavat autoon kuusi kainalossa.
Miksi, oi miksi meidän kauppareissut on usein verrattavissa sirkuskulkueeseen... Ei ne opi, ei ikinä.
Lidlissä neiti viisivee näki nukkekodin, Frozen-herätyskellon, keijubarbin... Kaikki oli iiiiihania, ja asia ilmoitettiin isoon ääneen. Ja se edessäolemisen lahja, joka lapsilleni on suotu. En edes muista, montako kertaa sain nykiä kärryä tai mukulaa pois blokkaamasta koko käytävän liikennettä.
Sitten neiti viisivee näki DVD-ständin. Tyttö kirmasi kohti, horjahti ja törmäsi pahviseen ständiin. Tyttö yritti ottaa kiinni, jolloin kaatoi koko komeuden päällensä. Jumalaton kolina tulee kyllä ständillisestä levyjä. Kolinan kanssa kuului neidin kauhistunut huuto: "Anteeksi! Anteeksi! Anteeksi!" Ja sitten tuli itku. Siinä sitten ulistiin, kontattiin, hyllytettiin, hävettiin ja kaikkea muuta mahdollista. On siinä hyllyttämisessä aikamoinen homma, se on sanottava. Loppukäytävät viisivee kulki pää kiinni kärryissä katse alaspäin. Tai konttasi lattialla. Koska kamalaa.
Kaupan jälkeen suoraan kuusenhankintaan. Auton takapenkillä saatiin perinteinen tappelu turvavyön kiinnittämisestä aikaiseksi, kun kuka tökkii vyön ja minne tökkii. Perillä Byggmaxissa ei mennyt kuin hetki, kun näin tämän ständinkantajan ratsastavan kuusella. Kun karjaisin ALAS! -käskyn, tyttö pyllähti suoraan mainoskyltin päälle ja tömäytti sen ketoon. Taas kerättiin ja suoristeltiin. Muutama lumisota, kuusenravistelu, ärähdys ja sisäinen kiroilu myöhemmin pääsimme kassalle asti. Kassalla kasivee kailottaa iloisesti: "Tää on ihan paras kauppa, me kuule kaadettiin noita kuusia ja ratsastettiin niillä ja heitettiin niiden päälle lunta. Vitsit kun oli hauskaa!" Minä en jaksanut enää muuta kuin ajatella "perkele" ja paimentaa tenavat autoon kuusi kainalossa.
Miksi, oi miksi meidän kauppareissut on usein verrattavissa sirkuskulkueeseen... Ei ne opi, ei ikinä.
Kommentit
Lähetä kommentti