Leijonan synttärit
Taas sen tein. Haksahdin äitivisioon.
Tokaluokkalaisellani on ollut jo yli vuoden koulussa mukana Leijona. Tuo matkojen turvaksi hankittu pehmoheijastin, josta tulikin sitten tytön ja hänen ystävänsä paras välituntiviihdyttäjä. Välillä Leijona on unohtunut päiväksi puunkoloon, josta se on kaivettu seuraavana päivän esille. Välillä se on pudonnut lammikkoon. Välillä takintasku on pullollaan kiviä, joiden seassa tämä paras viihdyttäjä sitten pyörii. Ja minä ihmettelen, miksi takki painaa niin julmetusti. Leijona on siis kokenut kaikenlaista, ja se on myös nähtävissä. Välillä sitä pestään, välillä paikataan.
Neiti oli puhunut koko lokakuun, kuinka Leijonan synttärit ovat marraskuun alussa. Kaverinsa kanssa suunnittelivat kovasti synttäreitä. Ja silloin se tapahtui. Minä sain äitivision: Järjestetään Leijonalle ihan oikeat synttärit! Kutsutaan kaverit, jotka ovat leikkineet Leijonan kanssa. Tehdään muffineita. Leikitään ja kaikki on niin ihanaa, ah, niin ihanaa! Lapset saavat elämyksiä ja nauttivat olostaan. Kaikki on seesteistä ja mukavaa. Melkein kuulin sen hunajaisen harmonian jo korvissani.
Tuumasta toimeen, lauantaina pidetään. Eilen laitoin viestin vanhemmille. Kutsut otettiin ilolla vastaan ja lapsukainen oli mielissään. Pikkusiskokin pääsi juhlatouhuihin ja oli fiiliksissä. Leivottiin muffinit, tehtiin hauskoja haamuja, katettiin ja koristeltiin. Vieraat tulivat ja laulettiin onnittelulaulut ja herkuteltiin. Mumma oli virkannut tytön toiveesta mekon Leijonalle.
Tokaluokkalaisellani on ollut jo yli vuoden koulussa mukana Leijona. Tuo matkojen turvaksi hankittu pehmoheijastin, josta tulikin sitten tytön ja hänen ystävänsä paras välituntiviihdyttäjä. Välillä Leijona on unohtunut päiväksi puunkoloon, josta se on kaivettu seuraavana päivän esille. Välillä se on pudonnut lammikkoon. Välillä takintasku on pullollaan kiviä, joiden seassa tämä paras viihdyttäjä sitten pyörii. Ja minä ihmettelen, miksi takki painaa niin julmetusti. Leijona on siis kokenut kaikenlaista, ja se on myös nähtävissä. Välillä sitä pestään, välillä paikataan.
Neiti oli puhunut koko lokakuun, kuinka Leijonan synttärit ovat marraskuun alussa. Kaverinsa kanssa suunnittelivat kovasti synttäreitä. Ja silloin se tapahtui. Minä sain äitivision: Järjestetään Leijonalle ihan oikeat synttärit! Kutsutaan kaverit, jotka ovat leikkineet Leijonan kanssa. Tehdään muffineita. Leikitään ja kaikki on niin ihanaa, ah, niin ihanaa! Lapset saavat elämyksiä ja nauttivat olostaan. Kaikki on seesteistä ja mukavaa. Melkein kuulin sen hunajaisen harmonian jo korvissani.
Tuumasta toimeen, lauantaina pidetään. Eilen laitoin viestin vanhemmille. Kutsut otettiin ilolla vastaan ja lapsukainen oli mielissään. Pikkusiskokin pääsi juhlatouhuihin ja oli fiiliksissä. Leivottiin muffinit, tehtiin hauskoja haamuja, katettiin ja koristeltiin. Vieraat tulivat ja laulettiin onnittelulaulut ja herkuteltiin. Mumma oli virkannut tytön toiveesta mekon Leijonalle.
Lapset nauttivat herkuista ja minä harmoniasta. Leikitkin sujuivat oikein kivasti. Kunnes 30 minuuttia ennen synttäreiden loppua pieni neiti tyhjensi vatsansa sisällön keittiön lattialle. Tässä vaiheessa sokerihumala sai lapset valtaansa ja alkoi kiljumis- sekä ovenrenkutusleikki, jossa mentiin haamua karkuun. Minä yritän siivota yhtä oksennuksella kuorrutettua pientä neitiä, joka suree juhlamekkoaan ja mies siirtyy paimentamaan sokerista seonneita isompia. 25 minuuttia ennen synttäreiden loppua isompi neiti sai ovesta päähän. Siinä kun siivosin lattialta oksennuksia ja mies etsi kylmäpussia kuhmun päälle, tuli mieleeni, että tämä tosiaankin oli minun ideani.
Juu. Selvittiinhän tästä taas, ja elämyksiä jäi monenlaisia niin pienille kuin isoille. Kivaa kuulemma oli, vaikka pienemmän herkut eivät jääneet vatsaan ja isomman kuhmu nousi kohtuulliseksi. Vähän erilaiseksi tämän illan kuitenkin etukäteen kuvittelin. No, oma moka. Tai ätivision. Nyt linnottaudun sohvalle, enkä poistu siitä kuin sänkyyn. Amen.
Kommentit
Lähetä kommentti