Mun äiti

Kesän alussa äitini täytti 70 vuotta. Tarkoitus oli pitää kunnon juhlat ja suunnitelmat olivat sen mukaiset. Kuokkavieras korona päätti sitten toisin. Suomen koronatilanne huononi niin paljon kevään lopulla, että katsoimme parhaaksi lykätä juhlia aikaan, jolloin tilanne olisi parempi ja kaikki vieraat rokotettu. Viime viikonloppuna pitkän odotuksen jälkeen oli vihdoin aika juhlia äitiä perhepiirissä. 

Kun juhlista alettiin puhua, päätin heti, että haluan pitää äidilleni puheen. Halusin ehdottomasti kertoa, kuinka kiitollinen olen kaikesta siitä avusta, mitä olen häneltä saanut. Viime vuodet kun ovat tuntuneet loputtomalta mankelilta, jossa puristetaan vielä silloinkin, kun mitään puristettavaa ei pitäisi olla enää jäljellä. Tuossa rutistuksessa on ollut äärettömän tärkeää tietää, että äiti on vieressä ja välittää. Mun äiti. 

Nyt kun juhlat pidettiin, sain pitää myös puheeni. Toivottavasti sain kerrottua äidilleni sen, että hän on tärkeä. Ei vaan minulle, vaan monelle muullekin. Nyt haluan kertoa myös teille, millainen äitini on. 

    Mun äiti

Mun äiti on teräsmies turbovaihteella. Se ei lennä eikä siirtele taloja, mutta talojen sisällä se siirtelee loputtomasti. Kun mun äiti tulee kylään, sen ympärillä alkaa tapahtua. Yhtäkkiä tavarat vaan löytää paikoilleen ja sohva ei pursuakaan vaatekasoja. Keittiön astiakasat häviää tiskipöydältä ja kierrätyspahvit hyppäävät sujuvasti sisäkkäin. Ei teräsmies pysty sellaiseen, mutta mun äiti pystyy. Ihan kuin tavaratkin tietäisivät, että nyt pitää olla siististi, kun mun äiti on paikalla. Se vain tapahtuu, sitä ei tehdä.

Mun äiti hoitaa oman kodin ohessa myös naapuruston hommia. Se pesee ohimennen naapurin ikkunat ja leikkaa toisen naapurin nurmikon, kun ei se kumminkaan ehdi tai saa aikaseksi. Se tikittää kymmenentuhatta askelta vain olemalla kotona.  

Mun äiti osaa siivota, leipoa, kokata, vaihtaa lamput, huoltaa autot, kutoa, askarrella, tuftata, huovuttaa, ommella ja vaikka mitä. Se käy sytyttämässä kaverin grillin, kun ne ei osaa. Se tulee metsästämään hiirtä sisältä, kun oma lapsi ei uskalla. Se hoitaa sairastuneelle tutulle ambulanssin ja siivoaa sairastelun jäljet siinä samalla, että on mukava tulla kotiin sairaalasta.  Mun äiti on vastaus aivan kaikkeen. Se on parempi kuin Siri ja Alexa yhdessä. Sille soittaa muutkin kuin minä, kun on hätä. Ja mun äiti aina tietää, mitä tehdä. 

Mun äiti on äiti monelle. Se on äiti mun siskoille ulkomailla ja kotimaassa. Se on isoäiti ja isoisoäiti. Se on vähän äiti sellasillekin, joiden äiti se ei oikeasti ole. 

Mun äiti tietää myös heti, kun kaikki ei ole hyvin. Tietää, vaikkei sille kerro. Se vaistoaa ja on huolissaan. Tai näkee unta. Ja sit se kaivaa totuuden esille paremmin kuin mafiamies. Sille on pakko kertoa lopulta, niin se vaan menee. Mun äidissä on pikkasen noitaa. Ei edes teräsmies osaa olla noita. 

Mun äidillä on isot hartiat. Se kerää niille muiden huolet ja kantaa niitä. Se miettii yöllä, että miten sitä xxxxxxssa jaksetaan. Tai xxxxxssa, xxxxxssa, xxxxxxssa, xxxxxxssa, xxxxxxssä tai ihan missä vaan, minne ikinä kukaan meistä matkustaa. Meidän äiti matkustaa mukana ja huolehtii, että ehditään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Ja että meillä on varmasti oikeat tavarat mukana. Kun me kiiruhdetaan paikasta toiseen, meidän äiti kiiruhtaa siinä mukana. Me ei vaan nähdä sitä. 

Mä luulen, että joskus mun äiti voi olla vähän väsynyt. Koska sen pitää huolehtia niin monesta ihmisestä. Se elää mukana kaikkien jutuissa ja antaa siinä samalla osan itsestään. Se voi olla aika väsyttävää. Mutta sitten mun äiti menee ja siivoaa varaston. Tai leipoo pullaa. Tai käy siivoamassa jonkun toisen komeron. Ja siinä kolmentoistatuhannen askelen kohdalla se huomaa, ettei väsytä enää yhtään. Mun äiti on elävä ikiliikkuja. Ei sellasta tarvi enää keksiä.

 

Kun muut velloo viime viikossa tai toissavuodessa, mun äiti katsoo huomiseen. Aina. Se sanoo, että ei auta märehtiä ja astuu eteenpäin. Mun äiti ei suostu pitkään riitaan, vaan ottaa yhteyttä kunnes ei enää riidellä. Ja odottaa, että toinen on valmis sopimaan. Jos mun äitiä loukkaa, se suuttuu kyllä, mutta ei se jaksa sitä pitkään. Sitten se vaan miettii, että elämä on liian lyhyt tällaseen ja jatkaa eteenpäin. Se jos mikä on supervoima.

Mun äiti ei ole supermies, Siri, Alexa tai noita. Mun äiti ei ole suurmies, mestari, teräsmies tai presidentti. Mun äiti on enemmän. Paljon enemmän. Kiitos äiti, että olet mun äiti.