Opettajat puun ja kuoren välissä

Ja tapahtui niinä päivinä, että terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä tuli suositus, kuinka Suomen maassa oli opetus järjestettävä. Tämä suositus ei todellakaan ollut ensimmäinen ja tapahtui koronan ollessa maailman puheenaiheena. Ja kaikki opettajat menivät kouluihin, kukin omaan kaupunkiinsa. 

 Ja kyllä. Opetuksen järjestäjät, opettajat sekä muu henkilökunta ovat tutkiskelleet sydämissään näitä suosituksia, joiden meidät pitäisi koronalta pelastaa. Veikkaanpa, että ainakin opetuksen järjestäjäpuoli on tutkiskellut kohtuullisen hartaasti, lähes evankeliumimaisella hartaudella, jotta homma ei räjähtäisi käsiin ensimmäisenä juuri omassa kunnassa. 

Miksi tämä koronatilanne ja annetut suositukset sitten niin kovin meitä opettajia ja muita mukana olevia hirvittää? Koska suositukset kokonaisuudessaan ovat mahdottomia noudattaa. Ja sitten kun menee vihkoon, niin keiden päälle kura lentää? 

Hyvä esimerkki oli Iltasanomien artikkeli opetusministeri Li Anderssonista. Opetusministeri toi julki huolensa korona-altistumisista kouluissa ja peräänkuulutti suositusten noudattamista kouluissa. 

Tällaisen ajatusketjun päätteeksi syyttävä sormi nousee kohti opetuksen järjestäjää ja opetushenkilöstöä. Että hienot suositukset on nyt tehty. Jos altistuksia tulee, suosituksia ei noudateta. Kun ei edes sen vertaa viitsitä, että pidettäisiin ne ryhmät erillään. 

Ongelmana tässä kaikessa on se, että opetushenkilöstöä velvoittaa muutkin asiat kuin koronasuositukset. Vaikkapa sellaiset asiat kuin perusopetuslaki ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Toisella asteella sitten omat lait ja säädökset.

Puhumattakaan niistä tiloista. Jos koulu on uutuuttaan hohtava oppitorilla varustettu laitos, miten ihmeessä eristät lapset tiloissa, jotka on suunniteltu nimenomaan vuorovaikutuksen ja ryhmien kohtaamisten ehdoilla. Kuinka toimit väistötiloissa, joissa tilanpuute on ollut päivän puheenaihe jo ennen koronaa?

 Siinä sitä huomaa taas olevansa siellä tutun puun ja kuoren välissä pohtimassa, että mihin solmuun taipumalla pystyy toteuttamaan edes suurimman osan kaikista vaatimuksista. 

Kaikista eniten suosituksessa riepoo kohta kolme. Tarpeettomia fyysisiä kontakteja pitäisi välttää, lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden. Hieno juttu, hyvä tavoite. Muistetaan vielä todeta, että kunnan tehtäväksi jää määritellä, miten tämä toteutetaan. Kiva. Hoitakaa siellä kunnissa ja tulkitkaa miten tulkitsette. Kun menee vikaan, syy on teidän. Suosituksia ei noudatettu. 

Suosituksen kolmoskohdassa suositellaan mm. seuraavaa:

"Alakoulun opetusryhmät tulee pitää erillään koko koulupäivän ajan. Valinnaisissa aineissa opetusryhmä voi vaihtua, mikäli opetusta ei voitaisi muutoin toteuttaa. Mikäli opetusryhmien erillään pitäminen esim. yläkouluissa on mahdotonta, panostetaan väljyyteen ja hygieniaan sekä pyritään porrastamaan opetusta mahdollisuuksien mukaan."

ARGH. Ja taas tämä väljyyteen panostaminen. Tämän keksijä voisi pestä suunsa saippualla. Mutta vain väljästi, ettei kirvele niin kovin. 

Jos luokassa on 28 oppilasta, heidän asettelemisensa luokkaan VÄLJÄSTI ei poista sitä faktaa, että siellä on edelleen se 28 oppilasta. Ihan samoilla väleillä kuin ennenkin. Käytävät ovat edelleen saman kokoisia kuin ennenkin. Toki on tehty loistavia ratkaisuja eri luokka-asteiden aikatauluissa, välitunneissa ja siirtymissä, mutta määräänsä enempää niitäkään ei voida venyttää. Edelleen samat määräykset ja asetukset, jotka säätelevät ryhmäkokoja ja henkilöstömitoitusta, ovat voimassa. Eikä koulupäiväkään voi venyä, ainakaan oppilailla. 

Niin kauan kuin meiltä puuttuu opetusrepertuaaristamme Harry Potterin laajennusloitsu, väljyyttä emme pysty tiloihin taikomaan. Oppilaat liikkuvat luokista vessaan, syömään, ulos, terkalle, erityisopettajan luokse, rehtorin luokse, kuraattorin tai koulupsykologin puheille. 

Sitten on valinnaisia aineita, valinnaisia kieliopintoja, uskonnonopetusta joka jumalalle, eri äidinkielten opintoja, iltapäiväkerhotoimintaa ja loputtomasti kaikkea muuta. Ihan jo alakoulussa kaikkea mahdollista, minkä vuoksi ryhmien erillään pitäminen ei onnistu. Oppiaineista eikä -sisällöistä saa poiketa, kaikkeen opetukseen oppilaalla on oikeus myös korona-aikaan. Jos koulussa tiukasti noudatettaisiin tätä ryhmät erillään - suositusta, se olisi hyvin pian otsikoissa opetussuunnitelman noudattamatta jättämisestä ja perusopetuslain rikkomisesta. 

Ja kun sitten koulut pyrkivät noudattamaan lakeja ja asetuksia tämän koronakriisinkin keskellä, syytetään suositusten huomiottajättämisestä. Suo siellä, vetelä täällä. Opetuksen järjestäjä vetää aina sen lyhyimmän korren. 

"Toimintaa rytmittämällä ja porrastamalla sekä ulkotiloja hyödyntämällä pyritään siihen, että samassa tilassa on mahdollisimman vähän henkilöitä."

Elokuussa ihan kiva, marraskuussa ei niinkään kiva. Käytännössä höpönlöpöä. Oppitunteja ohjaa opetussuunnitelma, jonka mukaan tietyt taidot pitää oppilaille opettaa. Näiden opettamiseen tarvitaan muutakin kuin opettajan suu. Tarvitaan kirjoja, kyniä, kumeja, digiloikan jälkeen myös padeja ja läppäreitä. Se ei riitä, että raahaa porukan ulos nököttämään. Niiden pitää myös oppia jotakin. Ja nyt pitäisi myös paikata niitä koronakevään aukkoja. Kyllä se aukko siellä kuusen alla tukituksi saadaan ihan hyvin. 

"Tyhjillään olevia opetukseen soveltuvia tiloja voidaan tarvittaessa ottaa opetuskäyttöön."

Taas nämä mystiset lisätilat. Millä kunnalla on hätävaratiloja, joita seisotetaan tyhjillään kriisitilanteita varten? Tiloja, joissa voidaan olla väljästi ja jopa ruokailla hygieenisesti? Kun ei niitä ole. Ei vieläkään. On vain homekouluja ja väistötiloja. Jos oikein hyvin pyyhkii kunnalla, niillä on kunnossa olevat rakennukset, mutta nekin todennäköisesti aika täynnä. 

"Ruokailu järjestetään mahdollisuuksien mukaan oman luokan tai ryhmän kanssa, ei yhteisruokailuna ruokasalissa. Ruokasalia voi kuitenkin käyttää porrastetusti. Hygieniasta huolehditaan ruuanvalmistuksen ja -jakelun sekä syömisen aikana."

Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä ei sitä ole. Luokkaruokailuun tarvittava välineistö on aika lailla eri kuin ruokalaruokailun, eikä sitä ihan lennosta muuteta. Ruokasaliruokailun porrastaminen toiminee tiettyyn pisteeseen asti. Ruoka on kuitenkin suositeltavaa syödä suurinpiirtein 10-12 välillä, joten ihan kovin laajasti ei voida porrastaa. 

"Henkilöstö ei pääsääntöisesti siirtyisi toimipaikasta toiseen tartuntojen leviämisen ehkäisemiseksi." 

Ihan kiva ajatus. Monessa koulussa ei kuitenkaan esimerkiksi aineenopettajalle riitä tunteja, joten on pakko jakaa tunnit kahdelle koululle. Vai jätetäänkö toinen koulu ilman jonkin aineen opetusta? Ei voida, koska opetussuunnitelma määrää, mitä millekin luokka-asteelle opetetaan. Sitten kun mukaan tulee koulupsykologit, kuraattorit, terveydenhoitajat, siistijät, keittiöhenkilökunta, vahtimestarit ja kaikki muut mahdolliset, niin trafiikkia tulee. Eikä sille vain voi mitään.  

 

Opettajat on leimattu tämän koronakriisin aikana pelkureiksi, turhannarisijoiksi ja vaikka miksi. Sen kaiken siedän jotenkuten. Mutta jos opettajia lähdetään syyttämään näiden suosituksien noudattamatta jättämisestä ja koronan levittämisestä, niin silloin alkaa tämänkin open mitta olla täysi. Kaikki tekevät kyllä parhaansa annetuissa raameissa. Ja vähän vielä ylikin. Mutta kun toisella puolella on puu ja toisella kuori, niin ihan hirmuisesti sitä liikkumavaraa ei ole. 

Joten pyydän, todellakin pyydän arvoisa opetusministeri ja lehdistö. Miettikää tarkkaan, missä valossa koulukorona-altistuksista puhutte. Suositukset on kivoja, mutta käytännöstä tietävät vain koulussa työskentelevät ihmiset. Kysykää heiltä, eikä esimerkiksi lastenlääkäreiltä. Saxén pysyköön lestissään.

Ja jos ei kelpaa, tulkaa ihan konkreettisesti sinne kouluille tekemään paremmin. Päivä tai pari rehtorin saappaissa voisi olla silmiäavaava kokemus. Se on minun suositukseni.