Opettajien lahjominen keväisin ei ole velvoite, mutta se voi olla tärkeä ele myös oppilaalle itselleen
Taas elämme sitä aikaa, kun opettajien tekemiset (ja tekemättä jättämiset) tuntuvat kiinnostavan hyvin monia, myös valtakuntamme sanomalehtiä. Ovathan opettajat, nuo perkeleelliset puolipäivätyötä tekevät oman elämänsä lorvikatarrit, kirmaamassa taas kerran lomalle. Näiden liian helppo työ ja liian pitkät lomat -kestosuosikkien kanssa pyörii näin lukuvuoden lopulla keskustelut opettajien lahjomisista. Jussi Ylä-Liedenpohja pohdiskeli Helsingin sanomien mielipidepalstalla , kuinka vaivaannuttavana hän kokisi lahjaperinteen, jos olisi opettaja. Kuten arvata saattaa, tosi vaivaannuttavana. Eihän nyt ketään muutakaan ammattikuntaa lahjota ja ihan aikansa elänyt perinne. Nih! No alkuun, kyllä muuten lahjotaan. Muistan aikoinaan, kun äitini kiinnitti joka joulu konvehtirasian oveen lehdenjakajalle. Olen itse kiikuttanut pieniä muistamisia kampaajalle ja kosmetologille, joiden asiakkaana olin ollut vuosikausia. Ylipäänsäkin, kun on kyse jonkinlaisesta merkityksellisestä ja pitkäaikaisesta